Tuijan blogi

Ajatuksia liikkumisesta ja liikkumattomuudesta

Luontoon mars!
10.07.2019 16:59

 

Selaan somessa huikeita kuvia kaverin vaellusreissulta Lapissa. Ihailen maisemia, ihailen viitseliäisyyttä, vaivaa ja sitä omistautumista, mikä vaellusreissulle lähtemiseen liittyy. 

 

Anna lapsille luontokokemuksia

Meidät vietiin heti lapsena metsään. Tehtiin retkiä, telttailtiin, mökkeiltiin, marjastettiin, suunnistettiin, hiihdettiin, leikittiin. Retket oli tietysti parhaita. Eväät mukaan ja kävellen salaiselle savun mustaamalle mökille kauas metsän keskelle. Kalaan suolammelle. Maastoautolla heinikkoisten teiden päähän autiotuvalle. Mummun kanssa heinittynyttä polkua vanhalle vesimyllylle ahomansikoita napsien. Sieneen synkkään kuusimetsään kummitustalon taakse. Mustikkaan tuttujen polkujen varrelle. Luonnossa oltiin ja se kuului elämään. Tulentekotaito opittiin pienenä ja suunnistamista harjoiteltiin.

 

Aikataulutettu elämä

Sitten tuli elämä. Arki, joka vei etäälle luonnon pysähtyneestä ajasta. Tuli vauvojen nukkuma-ajat, työajat, ruokailuajat, harrastusajat, lasten peliajat. Paikka, jossa luonto oli läsnä oli mökillä. Kun lapset olivat pieniä, meillä oli mahdollisuus viettää pitkiä kesäisiä viikkoja mökillä. Janne kulki töissä ja tuli moottoripyörällä mökille viikollakin saunomaan. Minä ja lapset elimme kellotonta arkea luonnossa. Oli nukkuma-ajat ja ruoka-ajat, mutta eri tavalla. Keskimmäinen lapsista piti huolen, että aamuisin ei nukuttu pitkään. Luin päiväkirjasta, että kun aamuherätys tuli ennen kuutta aamulla, hankalinta oli pitää pesue hiljaisena niin, että mökkinaapurit saivat nukuttua! Mutta näinä kesinä meillä oli aikaa. Aikaa uida, sukeltaa ja leikkiä tuhansia vesileikkejä rannassa. Aikaa paistaa lättyjä, leipoa mustikkapiirakoita mökin epävakaisessa vanhassa sähköhellan uunissa. Tehtiin retkiä, kerättiin kasvien lehtiä, luettiin loputtomasti, loikoiltiin riippumatossa ja sepitettiin tarinoita, pelattiin omakeksimiä pelejä, rakennettiin kaikenlaisia rakennelmia lautoista puumajoihin. Aikaa oli ja sitä kului. Mökillä ei ollut mukavuuksia - ei mikroa, vedenkeitintä, lämmintä vettä (paitsi aina isossa emalikattilassa hellan päällä), vesivessaa tai suihkua. Vaippaikäisen pesut silti tehtiin ja vauvalle ruoka lämpeni vesihauteessa. Mutta kun sitä aikaa oli!

 

Luonto rauhoittaa

Vieläkin mökille mennessä aika ellei nyt ihan pysähdy, niin ainakin hidastuu. Askareet ja lukuisat askeleet, joita siellä joutuu ottamaan eivät tunnu työläiltä. Päinvastoin. Juokset rannasta ylös hakemaan pelastusliivit sukkelaan tai pelastat rantatuolin pehmusteet kesäsateesta - etkä juuri edes ajattele matkaa tai vaivaa. Sauna ja pesuvedet lämpiävät hitaammin. Tiskaaminen vie aikaa. Mutta siellä se ei haittaa. On aikaa. Ja ehkä juuri sitä varten sinne myös mennään. Ei kiireessä vaan siksi, että on aikaa. 

 

Tulin eilen mökiltä. Oli olo, kuin olisi viettänyt siellä viikon. Todellisuudessa kaksi yötä. Rauha, luonnon äänet, hiljaisuus, kiireettömyys ja aikatauluttomuus tekevät tehtävänsä. Mökkielämä rauhoittaa ja lataa omia akkuja. Oikeastaan vuosi vuodelta enemmän. Saa puuhastella, jos haluaa, saa lueskella tai istuskella, jos siltä tuntuu. Saa laittaa sen minän päälle, joka silloin sopii; energisen ja aikaansaavan tai sen, joka vain haluaa istua hiljaa.

 

Luonto ei aseta vaatimuksia

Mietin some-kanavassa vastaan tullutta tekstiä. Sen mukaan luonto vaikuttaa meihin koukuttavasti siksi, että sillä ei ole meille vaatimuksia. Ei roolia. Siellä saa olla ilman työminää, kotiminää, harrastusroolia, vähän kuin alasti. Ottaa vain, mitä vastaan tulee. Tiedän, että metsä ja vaellus vie minut taas joskus mennessään, mutta nyt luonto mökillä riittää. Kiviset askelmat, joita kulkee huomaamattaan lukuisia kertoja päivässä, pienet kotiaskareet, joita oikeasti tekee mielellään tai tulen tekemiset. Meditatiivista rauhaa on tuijottaa liekkeihin tai loputtomia, lumoavan kauniita auringonlaskuja. Ne riittävät nyt. 

 

Luontoile vaikka avojaloin

Eikä mökkeily poista liikkumista vaikka arkiaskareista askeleita kertyykin. Juoksuun voi helposti pyrähtää mäkisille mökkiteille tai läheiseen Piispalaan, josta löytyykin loistavat urheilumahdollisuudet uimahalleineen ja kuntosaleineen. Kahvakuula on ruostunut vedessä, mutta kyllä silläkin treenin tekee. Eivätkä vähäiset myöhemmin hankitut mukavuudet poista mökin vaikutusta. Keittiöön tulee nyt juokseva vesi, juomavesi viedään edelleen kanistereissa ja saunalle vesi nousee sähköpumpulla järvestä, mutta se lämpiää kiukaan kyljessä olevassa säiliössä. On meillä edelleen puuliiteri, ulkovessa eikä mökissä voi vetäytyä omaan huoneeseen vaikka omiin oloihinsa pääseekin jossain sopivassa nurkkauksessa. Luonto on ympärillä niin tiiviisti, että sitä elää siinä mukana.

 

Kokeile, mene metsään, ihastele, haistele ja hengitä!

lisää kommentti:

Nimimerkki:
Kommentti: