Tuijan blogi

Ajatuksia liikkumisesta ja liikkumattomuudesta

Pikakuurilla kesäksi kuntoon - Onnistuuko se?
23.04.2019 13:17

“Kesäksi kuntoon”-otsikot, nettivalmennukset ja ruokaohjeet hyppivät silmille sosiaalisen median uutisvirrassa. Niitä tulvii lööpeissä ja lehtien etusivuilla. Niitä riittää joka puolella, mihin sitten päänsä kääntääkin. 

 

Mietin usein, että kyllä, se on hyvä asia. On hyvä, että edes silloin tällöin pitkin vuotta muistutetaan siitä, että olisi hyvä siistiä syömisiään ja myös lähteä liikkeelle. Kyllä, se on ehdottoman hyvä asia. Eri asia taas on se, että iso joukko meitä lähtee mukaan, sinnittelee pari viikkoa ja luovuttaa. Kun ei ollut sitä itsekuria, kun ei se aika riittänyt, kun ei ehtinyt niitä ruokajuttuja, kun tuli äitienpäivä ja tuli synttärit… Pikakuurille tarvitaan pikaratkaisuja. Pysyvämmälle muutokselle tarvitaan pidempi aika!

 

Vaaditaan sitoutumista, aikaa ja päättäväisyyttä!

 

Pikakuurit ymmärrän kyllä! Minullekin voisi olla hyvä vetäistä kuuden viikon tiivistys ennen kevään isoja juhlia. Mutta sellaisella pikakuurillakin pitää jaksaa vetää se koko setti läpi. Ja sen jälkeen ei palata ihan niihin entisiin tapoihin, ellei sitten halua palata siihen entiseen. Ja pikakuurikaan ei ole pikavoitto kahdessa päivässä, siihenkin vaaditaan viikkoja.

 

Ja ennen sitoutumistaan yhtään mihinkään - oli se sitten 30 päivän  tehokuuri tai vuoden elämäntapamuutos - on kuitenkin harkittava, mietittävä, onko minulla resursseja siihen. Onko aikaa, jaksamista ja kiinnostusta. Jos työ- tai henkilökohtainen elämä on juuri nyt hirmuisen stressaavaa, kannattaako ottaa siihen vielä yhtä isoa stressitekijää lisää? Kannattaako elämäntaparemontti mahduttaa juuri tähän kohtaan? Tai jos olet tyyppi, jollei kohtaa tule koskaan, mistä se kertoo? Ehkä siitä, ettet koe asiaa tärkeäksi. Tärkeille asioille nimittäin löytyy aikaa, löytyy voimavaroja ja kiinnostusta kahden viikon jälkeenkin!

 

Sen tekemiseen löytyy aikaa, rahaa ja intoa, jota oikeasti haluaa!

 

Viime viikon koulutuspäivässä kouluttaja Sami Hurme kysyi, kuinka moni on myöhästynyt lomalennolta? Kuinka moni on ikinä myöhästynyt lomalennolta?

 

Toisin sanoen, resursseja, aikaa ja kiinnostusta löytyy niille asioille, jotka koet tärkeiksi! Mieti siis, kiinnostaako kuuden viikon kuuri tai se vuoden elämäntapamuutos oikeasti. Haluatko, jaksatko, kiinnostaako oikeasti sitoutua siihen? Päätä vasta sitten!

Miksi pitäisi etsiä niitä vihanneksia, joista pitää tai löytää ne lajit, joista oikeasti tykkää?

 

Tätä minä ennen ihmettelin! Ajattelin aina, että kun laihdutuskuuri tai elämäntapamuutos tehdään, se sitten tehdään! Siis kunnolla. Alusta kaikki! Kaikki muuttuu juuri tuona yhtenä päivänä! Kolme kertaa viikossa lenkille, kaksi kertaa salille, lautasmalli, 5-6 ateriaa päivässä, puoli kiloa kasviksia...

 

Miksi sitten niin ei pitäisi tehdä? Siksi, että tällaisessa muutoksessa ei pysy/jaksa/selviä kovin pitkään! On tutkittu, että pienillä muutoksilla päästään parempiin ja pysyvämppin tuloksiin! Paitsi, että ei kuolla hirmuiseen treenimäärään (tai sairastuta tai saada rasitusvammoja tai jotain muuta) pienillä muutoksilla saadaan niitä onnistumisen iloja! Ihan totta. Koikeile vaikka veden juomista. Sovi itsesi kanssa, että tällä viikolla juot joka päivä 2 litraa vettä, jonka toteutat vaikka niin, että juot aina mukillisen vettä, ennenkuin syöt mitään. Ja kun tätä on muistanut iltaan asti, tulee hyvä mieli. Onnistuin. Ja huomenna sama. Ja taas. Ja yhtäkkiä huomaat, että juot päivittäin 2 litraa vettä! Olet kokenut onnistumisen iloja joka päivä, kun muistit ja teit sen. Lisäksi koet, että tuntuupa vaikka ihossa hyvältä tai toimiipa aineenvaihdunta tänään paremmalta... Pieniä asioita. Onnistumisen iloja. 

 

Jos juoksu ei ole sinun juttusi ja kuitenkin elämäntapamuutosprojektissasi  juostaan 3 kertaa viikossa. Kauanko arvelet jaksavasi? Jos taas pidät vaikka vesijuoksusta tai sauvakävelystä, miksi et tekisi niitä juoksemisen sijaan? Silloin innostus on helpompi säilytää - oikeasti ja todistetusti. Samoin vihannesten kanssa. Kun muistat, että hei, minähän tykkään vaikka pakastemaissista tai porkkanoista - on niitä tottakai helpompi ujuttaa sinne aterioihin. Toisin kuin vaikka parsakaali. Jos siitä ei tykkää, miksi ihmeessä sitä pitäisi syödä?

 

Muutoksista pitää saada iloa. Niistä pitää saada onnistumisen kokemuksia. Ei kukaan rääkkää itseään epäonnistuakseen!

 

lisää kommentti:

Nimimerkki:
Kommentti: