Tuijan blogi

Ajatuksia liikkumisesta ja liikkumattomuudesta

Seuraavatsivu: 1/9Edelliset
Viisi vinkkiä säilyttää treeni-ilo läpi kesän!
16.04.2018 13:01

Oletko sinä se, joka intoa puhisten starttaa syksyn toisensa jälkeen jumpat, salit ja treenit ja hiipuu siitä hiljalleen kohti joulua? Sitten taas tammikuussa kaikki hyvät lupaukset ja uudelleen. Maaliskuussa tulee flunssa, joka katkaisee putken ja jumpat unohtuvat - vaikkakin muistuttavat siellä takaraivossa. Ja kun asfaltit sulavat kaivat esiin lenkkarit, lähdet liikkeelle ainakin kolme kertaa viikossa ja teet ainakin vitosen lenkkejä, joilla verenmaku suussa päätät taas karistaa vyötärölle kertynyttä kerrosta.

Tiedätkö, että tämä on aika tyypillinen kaveri! Se jaksaa taas sinne kesäkuulle, kunnes into lopahtaa, kun akiles alkaa kiukutella tai penikat ja siihen taas jää hurjasti startattu kesätreeni! Siksi ehdottaisinkin sinulle vähän erilaisempaa tapaa. Kokeile edetä näin ja säilytä kunto läpi vuoden, ilman lopahtamisia, romahtamisia ja taas uusia alkuja! 

1. Lisää liikuntakertoja vähitellen

Tiedätkö, mitä se tarkoittaa? Sitä, että lisäät sitä liikkumista vähitellen! Tälle viikolle yksi kerta ja ensi viikolle ehkä kaksi. Sitten vaikka kolme. Ja pidä siinä. 

2. Aloita maltilla! Siis M A L T I L L A !!

Ei täysiä. Eikä sillä vauhdilla, millä liikuit 1999. Nyt on nyt ja jos taukoa vaikka siitä juoksusta on tullut, aloita RAUHALLISESTI. Pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta. Ja vaikka kävellen välillä. 

3. Älä ahmi kaikkea kerralla!

Tämä tarkoittaa sitä, että kun kesäkausi vaikka alkaa, et aloita sekä juoksua, pyöräilyä että salia kaikkia kerralla ja sillä hirveällä draivilla, jonka auringonpaiste ja kesäkuntoon kirvistely saa sinussa aikaan. Aloita ehdottomasti jo tänään, mutta jos liikkumista on ollu viime kuukausina vähemmän, lisää yksi juttu kerrallaan vaikka siihen liikuntaviikkoon. Tällä viikolla juoksulenkki, ensi viikolla juoksulenkki ja pyörälenkki ja jatkat niitä ja lisäät sitten yhden salikerran viikkoon. Maltilla jälleen kerran! 

4. Ota ohjelmaan lihaskuntoa ja kestävyyskuntoa

Joku vain juoksee ja toinen käy vain salilla. Mutta kun hyvä olisi pitää ohjelmassa kumpaakin! Joskus voi päättää, että pitää yhtä ominaisuutta vain yllä kun keskittyy enemmän toiseen. Vaikka se yksi salitreeni viikossa ylläpitämässä sitä talvella hankittua lihaskuntoa ja siihen sitten kestävyyskuntoilua juosten tai vaikka rullahiihtäen. Kukaan meistä EI HALUA aloitaaa mitään syksyllä taas ihan alusta, eihän? 

5. TEE SUUNNITELMA!

Tee jääkaapin oveen viikkosuunnitelma vaikka kuukaudeksi. Ruksi tehty treeni ja pysähdy jokaisen viikon lopussa ihailemaan suorituksiasi! Suunnitelma helpottaa arkea ja pitää treenit muistissa ja päiviähän voi aina muutella, jos arkeen tulee sattumia, eikö?

 

Näillä vinkeillä säilytät talven aikana hankkimasi kunnon, eikä mikään osa-alue pääse romahtamaan kesän, loman ja lasten lomajärjestelyiden hurlumheissä - tiedän, sinne pitää sovittaa lepoa, juhlia, juhannussiivoja, ikkunanpesut, kasvimaat, mökkeily, golf, kisaviikonloput, rippijuhlat, veneretki, yö saaressa, vieraat.... Ja omat treenit!

 

Ja kokeile myös jotain uutta! Jos vaikka meillä järjestetään tulevana kesänä ihan uudenlaisia ulkotreenejä, tule mukaan! Kokeile, miltä tuntuu raijata autonrenkaita heittamällä paikasta toiseen tai pyörittää traktorin rengasta, miltä punnerrukset tuntuvat nurmikolla tai 50 metrin kiihdytysjuoksu tai rapputreeni! Tai lainaa sup-lautaa ja ilahdu vesillä olemisen rauhasta tai mene metsään...

lisää kommentti:

Riittävän hyvää vuotta
12.01.2018 13:34

Taas on tammikuu. Uusi vuosi. Uuden vuoden kalenteri, jossa paljon tyhjiä sivuja. Alku. 

 

Tammikuu on vähän kuin maanantai. Uuden alku. Odotus jostain hyvästä, paremmasta. Tiedän ihmisiä, jotka hankkivat seuraavan vuoden kalenterin ja suunnittelevat sinne huolella ja paneutuen asioita hyvissä ajoin. Ja sitten on meitä, jotka hankimme kalenterin vuoden jo vaihduttua. Tai voihan se toki johtua siitäkin, että paperisen kalenterin lisäksi suunnittelua voi tehdä sähköisesti ja vaikka kännykän kalenteriin menoja on helppo merkitä. Mutta silti se paperinen kalenteri on säilyttänyt oman asemansa. Sen sivuja selaten saa kokonaiskäsityksen kuukausista, juhlapyhistä, lomista tai siitä, miten niitä menoja on sinne aikataulutettu.

 

Tänäkään vuonna en tehnyt uudenvuodenlupauksia. Paitsi taas sen saman, että pidän itsestäni parempaa huolta. Ja olen kyllä pitänytkin. Kuulostellut enemmän omaa oloani ja vaikkapa liikkunut tuntemusten mukaan. Mutta sen kyllä lupasin, että kun vastaan tulee se kalenteri, jossa voi suunnitella vuottaan erilaisten kivojen kuvien, karttojen, listojen ja vuosikellojen kautta, ostan sen ja täytän. Oikeasti vanhoja kalentereita on kivaa selailla. Vähän kuin kotividoet. "Onni nukkui 2h ja huusi koko yön!" tai "Omahuoltopäivä: Kampaaja klo 11, hieronta klo 15." ja jotain kuvauksia säästä, päivästä, mielialasta. Kertoo siitä, että elämä ei ole aina ollut juuri tätä. Eikä sitä vanhaa elämää muista. Ei riehuvia lapsia, kutittavia villasukkia, kiirettä tai lomafiilistä. Siellä se kuitenkin on. Kalenterin täyteen kirjoitetuilla riveillä, pienellä käsialalla mahdutettuna. Ja sitten on niitä kaletereita, joissa on vain iltajumpat, mitä ja milläkin koululla. Ei tuntemuksia, ei pientä kirjoitusta. Sekin kertoo elämästä, kiireisestä vaiheesta. Haalistunut sekin tuntemus. Mutta mukavaa, kun se on tallessa siinä kalenterissa.

 

Nyt odotan, että se kalenteri tulee vastaan. Suunnittelen siihen vuotta. Teen vähän tavoitteita, jotka on tuolla päässä, mutta jotka kaipaavat saada tulla ulos kirjoitettuna. Olen miettinyt koulutuksia, joihin haluan osallistua. Olen ajatellut uusia lajikokeiluja, uusia tunteja, uusia pienryhmiä, kursseja, uutta annettavaa. Vanhojen yhdistämistä ja uutta. Pelkään, että se katoaa, ellei sitä kirjoita ylös, kalenteroi. Mustakantinen vihko sisältää paljon suunnitelmia, mutta niistä puuttuu aikajana, jolle ne asettelee. Sitten, kun se kalenteri löytyy, sinne ne siirtyy.

 

Joku suunnittelee paitsi työhön liittyviä asioita myös omaa kehittämistään. Miten tästä vuodesta tulee SE vuosi 2018. Miten siihen kalenteriin kirjataan ne omat unelmat, polut, tavoitteet ja täyttymykset. Matkat, leuanvedot, opiskelut. En vielä tiedä, mikä SE vuosi tästä tulee, mutta sen tiedän, että sitä ei voi ennustaa, voi tapahtua paljon hyvää, mutta myös surullista. Jos kuitenkin lähtökohtaisesti ajattelen, että tästä vuodesta tulee hyvä vuosi, minulle riittävä. Ehkä se riittää meistä monelle.

lisää kommentti:

Olen personal trainer - tiedätkö, mitä teen?
09.11.2017 18:35

Seison kassajonossa ruokakaupassa. Kärryt täynnä ihan tavallista arkista täytettä maidoista leipään. Joku vilkaisee kärryyn - tai minusta tuntuu siltä - sillä takin selässä lukee isolla PERSONAL TRAINER. En ole personal trainerin prototyyppi, ajattelen aina. En ole kaunis poninhäntäpäinen fitness-tyyppi, vaan ihan tavallinen perheenäiti, jonka jalassa on joo, värikkäät trikoot ja tennarit. Mutta olen jo aikuinen, elämää nähnyt, tavallinen tyyppi. Ehkä se tekee minusta joskus helposti lähestyttävän, ehkä joskus enemmän ihan tavallisenkin ihmisen personal trainerin, oman valmentajan.

 

Kärryissä pyörii iso vesimeloni ja paljon tavallisen perheen ruokatarpeita. Siellä pilkistää myös se asiakkaan arki. Valintoja. Ja valintoja siellä kaupassa. Kiireessä, niinkuin kaikilla muillakin. Nappaanko sen ruisleivän, kokojyvämakaronin, kasviksia vai vaalea höttöleipää, valkoista ja halpaa maronia ja eineksiä. Ihan samoja valintoja, kuin sillä asiakkaallakin. 

 

Valmentajana tai personal trainerina - kumpaakin nimitystä voi hyvin käyttää - voin tehdä monenlaisia asioita. Voin kertoa unelmaduunista, jossa käyn asiakkaan kanssa lenkillä, suunnittelen ruokavalioita ja treeniohjelmia. Sitäkin se on. Mutta muutakin. Tässä en kerro työpäivästä vaan erilaisista tavoista treenata oman valmentajan kanssa.

 

Aika moni kaipaa apua ruokavalioviidakossa, treenien järkeistämisessä, treenimäärien ja suhteiden säätämisessä, kuntosaliohjelmassa. Aika usein asiakas on kuitenkin Tarja-tavallinen, elämäntaparemontin tekijä. Joku asia on tehnyt herätyksen. Se on voinut olla työterveystarkastuksen verenpaineen mittaus, lomakuvien selaaminen, jaksamisen puute tai innostuminen jostain liikuntalajista. Siinä sitä on alkanut miettiä, mitä elämä on ja miltä se tuntuu. Ja miltä sen toivoisi tuntuvan. Energisemmältä, jaksavammalta, kevyemmältä. 

 

Elämäntaparemonttia voi tehdä osissa. Voi ensin laittaa järjestykseen vaikka treenaamisen ja sitten käydä läpi ruokavalion. Tai toisinpäin. Mutta pieniä muutoksia kerralla. Kaikkea ei tarvitse, eikä kyllä pidäkkään muuttaa seuraavasta maanantaista lähtien!

 

Liikkumisessa lähdetään aina liikkeelle terveysliikuntasuosituksista - eli se vähimmäismäärä liikkumista, mitä meidän pitäisi arkeen löytää, jotta terveyden näkökulmasta liikkuisimme riittävästi. Liikuntapiirakka. Hengästyttävää, kevyesti rasittavaa tekemistä 2,5h viikkoon tai tehokkaasti hengästyttävää ja hikoiluttavaa tekemistä tunti ja vartti päälle. Siihen kaksi lihaskunto- ja liikkuvuuskertaa viikkoon. Eli se lenkkeily ei riitä! Se on hyvä, mutta se ei riitä terveyden ylläpitämisen näkökulmasta riitä. Lihaskunnosta täytyy myös pitää huolta. Se voi olla kuntosali, mutta myös lihaskuntojumppa vaikka kotona. Ja siihen voi yhdistää ne liikkuvuudet - kiinnittää vähän huomiota siihen, ettei kangistu. Venyttelyä, mutta myös liikkuvuusliikkeitä, joilla säilytetään nivelten liikelaajuuksia. Ei se parikymppisenä kiinnosta, miten olkanivel liikkuu, mutta siinä viidenkympin korvilla saattaa tulla ongelmia, jolloin sitä jo miettii. Ja seniorina on mukavaa käyttää muitakin kuin villatakkeja, kun olkapäät antavat pukea päälle paidan :)

 

Jos liikkumista on elämässä paljon, sitä lähdetään miettimään sitten oman kehittymisen näkökulmasta. Mitä ohjelmassa on ja miten sitä voisi muuttaa, jotta treenistä tulisi kehittävää, vaikka sitä omaa tavoitetta tukevaa. Tavoite voi siis olla terveysliikuntasuositukset, mutta se voi olla  puolimaraton tai kiinteytyminen tai lihasvoiman kasvattaminen. Ja treeni suunnitellaan sellaiseksi, että se vie maaliin!

 

Ruokavalion suhteen minä kuuluun siihen koulukuntaan, joka ei kuulu mihinkään koulukuntaan. Eli käytän ohjauksessani niitä ihan tavallisia Suomalaisia ravitsemussuosituksia, jotka on uudistettu viimeksi vuonna 2014. Ne on tutkitut ja turvalliset. En puutu siihen, jos joku kokee, että haluaa ehdottomasti noudattaa jotain omaa linajaansa, kerroin vain, että ravitsemussuositusten mukaan joku valinta on parempi kuin joku toinen. En osallisitu väittelyyn. Noudatan suosituksia itse ja ohjaan niitä myös muille. Ja piste. 

 

Ravitsemus on haastavaa. Helppoa ruokaa on tarjolla. Snäksit ovat halvempia. Ei minun tarvitse miettiä otanko pähkinäpussin vai 10 suffelia eurolla tai valitsenko vesimelonin vaiko limpparipulloja kaksi kolmella eurolla. En kyllä säästä, mutta jos keho kiittää ja voikin hyvin. Eikä se tarkoita, ettei IKINÄ voi herkutella tai syödä sipsejä. Herkutella voi hyvällä ruualla, joka on vaikka itse huolella valmistettu. Voi herkutella myös juhlaan kuuluvalla kakkutarjoilulla. Saa syödä sipsukoita tai korkata kolaa. Mutta ei joka päivä. Meillä on herkkupäivä. Ja se on tarkoitettu juuri siihen, että saa löysätä ja valita jotain kivaa herkkua. Ei taaskaan koko päiväksi, mutta joku valitsee sen irtokarkkipussin, suklaapatukan tai punaviinilasillisen. Ja se on siinä. Se riittää tuottamaan mielihyvää, eikä mitään tarvitse kieltää. Sen voi myös valita huolella ja perusteellisesti. Ja kun se ei kuulu arkeen, se on juhlaa. Eikö?

 

Eikä syöminen oikeasti ole vaikeaa. Meillä on helppo lautasmalli, jota voi toteuttaa ihan jokaisella aterialla. Ja riittävän usein pitää syödä. 3-4 tunnin välein ja 5-6 kertaa päivässä. Ei hurjia määriä kerralla, mutta niin ettei ole nälkä. Nälässä ei elämäntaparemonttilaisen tarvitse kärvistellä. Ei todellakaan. Aika usein kuulen päinvastoin, että ei jaksa syödä niin paljoa, kuin on laskettu sopivaksi päivätarpeeksi. Oikeasti on välillä hyvä herätellä sitä ajatusta, että tärkein asia painonhallinnassa tai  terveellisten elämäntapojen opettelussa on ateriarytmin harjoittelu. Sillä oikeasti pilkotaan parin suurten päivän aterian sijasta aterioita pienempiin osiin, jolloin sekä energiatasot että sokeriaineenvaihdunta pysyy tasaisempana. Ja se, että syödään 3-4 tunnin välein aikaansaa sen, että kun vatsa tuntuu täydeltä, ei edes tee mieli herkkuja ja kun sitä väsymystäkään ei tule, ei edes sorru! Tämä on hyvin yksinkertaista. Kokeile!

 

Näitä aterioita niiden valmennettavien kanssa yhdessä mietitään. Mitä aamupalaksi, millaisia välipaloja ja miltä sen minun lautasmallini sitten vaikka siellä lounaspaikassa näyttää. Mitä valintoja siellä kaupassa kannattaa tehdä, miten varautua seuraavaan työpäivään ja millaisia välipaloja minä haluan syödä. Ja kun tämän rytmin löytää, tie vie itsekseen. Hyvä olo seuraa, energisyys lisääntyy, tuntuu, että jaksaa taas. Sitä on työpäivän päätteeksi aivan eri ihminen - lenkille tai liikkumaan jaksaa ihan eri tavalla. Yöunikin saattaa muuttua levollisemmaksi. Ja mitäpä muuta me kaivataankaan? Energistä oloa, jaksamista ja hyvää yöunta! Myös siksi niitä elämäntaparemontteja tehdään. Ja siinä se vyötärö sitten kaventuu :) Eikä tämä ole mikään dieetti, vaan koko perhe nauttii ihan samaa ruokaa ja kaikki voi lapsesta saakka hyvin! 

 

Näitä asioita PT tai valmentaja tekee. Minäkin. Tekee sen lisäksi niitä kuntosaliohejlmia, liikkuvuusharjoituksia, kotijumppa-ohjeita, liikuntaohjelmia, ravintosuunnitelmia ateriaehdotuksineen ja käy se valmentaja asiakkaan kanssa lenkilläkin tai vesijuoksemassa ja joskus puidaan myös motivoitumista, repsahduksia ja levon riittävyyttä. Ja ihan tavallisten ihmisten kanssa! Sitä tämä PT tekee :)

lisää kommentti:

Asiakkaan tarina ryhmäliikkumisen ilosta ja sen tuomasta energiasta
04.10.2017 15:24

Minä pidän ihmisten kanssa työskentelystä ja pidän asiakkaista. Joskus sitä pitää jostain asiakkaasta aivan erityisesti ja seuraavan asiakastarinan kirjoittaja on juuri sellainen. Nainen, joka on löytänyt liikkumisen ilon ja saa liikkumishetket mahtumaan arkeen, vaikka siihen kuuluu lapsia, opiskelua pitkän matkan päässä ja varmasti liikkuvia osia enemmän kuin osaa ajatellakaan. Mutta tämä nainen lähti rohkeasti kokeilemaan ryhmässä liikkumista ja löysi siitä ilon, joka lajeja vaihtelemalla ja itseään enemmän ja vähemmän haastamalla pysyy varmasi mukana koko loppuelämän. Liikkumisen tarkoitus oli aluksi jotain ja se muokkaantui matkan varrella. Tämäkin tarina kertoo siitä, miten liikkumisesta saa rutkasti hvyää energiaa jaksamiseen, miten se innostaa ja motivoi! Lukaise ja motivoidu sinäkin, meillä liikutaan ilolla :)

 

"Minulla on pian vuosipäivä, vuosi siitä, kun tulin ensimmäiseen painonhallintaryhmän kokoontumiseen. Tuija antoi paljon tietoa ruokavalion merkityksestä ja saimme ihan oikeita vaihtoehtoja, joita oli myös helppo toteuttaa viisihenkisen perheen, työn ja opiskelujen lomassa. Minulle kynnys mennä mukaan jumppatunneille tai salille oli korkea, koska ajattelin olevani jollain tapaa vääränlainen, myöhemmin olen todennut, ettei siellä vertailla tai kilpailla, jokainen keskittyy omaan suoritukseensa. Tutustuimmekin pienessä ryhmässämme erilaisiin tunteihin, sen jälkeen oli helpompi mennä muillekin tunneille, kun tiesi vähän mitä siellä tapahtuu.

Liityin mukaan ajatuksella, että ainahan sitä voisi muutaman kesäkilon karistaa, kehonkoostumusmittaus kertoi karua totuuttaan, tehtävä olisi muutakin ja pian ajatukseni muuttuivat, halusinkin enemmän ja sainkin aivan uuden elämäntavan ja ajatusmaailman. Viimeiseen vuoteen on sopinut sankokaupalla hikeä ja suihkusaippuaa, mutta ennenkaikkea uudenlaista voimaa ja jaksamista sekä liikunnaniloa, iloa omasta kehittymisestä ja omien tavoitteiden saavuttamisesta. Juoksin juuri ensimmäisen puolimaratonin, johon en jokin aika sitten olisi koskaan uskonut pystyväni.

En ole missään elämäni vaiheessa ollut liikunnallinen tai harrastanut mitään liikuntamuotoa, en edes lapsena, uuden elämäntavan oppiminen ja tekosyiden hylkääminen on ollut välillä vaikeaa, olenkin saanut paljon tukea, apua ja kannustusta muilta salilla kävijöiltä sekä Fitfactoryn henkilökunnalta.

Suosittelenkin painonhallintaryhmää sekä Fitfactoryn tunteja kaiken ikäisille ja kokoisille jotka ovat kyllästyneet painon jojoiluun ja haluavat elämäänsä uutta virtaa ja hyvää oloa."

 

lisää kommentti:

Liikkujan tarina
15.09.2017 10:44

Lupasin kevättalvella julkaista erilaisia asiakastarinoita. Tarinoita, joiden takaa löytyy uskomattomia motivointitarinoita liikkumisen taustalla. Osa meistä liikkuu voidakseen hyvin, kyllä, mutta osan meistä on välttämätöntä liikkua voidakseen liikkua. 

Lue seuraava tarina asiakkaasta, jolla on MS-tauti ja miten sen on saanut pidettyä liikunnalla hallinnassa! Minusta tarinan viimeinen kappale sanoo paljon: "Jaikaisen pitäisi tykätä omasta kehostaan niin paljon, että pitäisi siitä hyvää huolta!" Niin minustakin :) Toivotaan, että niitä päiviä, jolloin voit sanoa "Tänään voin hyvin" tulee paljon! 

 

Minun tarinani 

"Mulla oli monien vuosien ajan jalkojen kanssa ongelmia; polvia särki, jalat olivat kuin "makaronia", eivät toisinaan ottaneen alle. Niin monia kertoja, kun aamulla nousin sängystä, rojahdinkin lattialle...

Siitä on nyt tasan 10 vuotta, kun oireille löydettiin syy. Diagnoosi oli MS-tauti. Silloin huokasin helpotuksesta. Tästä alkoi mun elämä uudestaa, suunta ylöspäin. 

Tiesin, jotta jos en tee itselleni jotain, oon hyvinkin äkkiä pyörätuolissa. Sohvaperuna - niinkuin aikaisemmin olin ollut. Aloitin kuntoilun hyvin varoavsti. Pienten lasten äitinä oli aika helppoa aloittaa liikkumaan. Mentiin lasten ehdoilla ja vauhdilla. Ja lasten kasvaessa, vauhti kiihtyi. 

Kun Tuija 3 vuotta sitten avasi FitFactoryn, päätin mennä kokeilemaan sisäpyöräilyä - ja koukkuun jäin! Aluksi jalat tuli kipeiksi, mutta äkkiä siihen tottui. Ja mikä parasta, polvisärky oli hävinnyt. Miten mahtavaa on lähteä SPINNI-tunnille työpäivän jälkeen; jättää "aivot narikkaan", kuunnella musiikkia ja polkea Tuija ohjeiden mukaan! Ja kun mieli tekisi jäädä sohvalle löhöämään, niin ei voi, koska aika on varattu, eikä sitä voi perua sen takia, ettei jaksa tai viitsi lähteä. Ja niin tuun taas SPINNI-tunnilta hikisenä ja onnellisena. Minä tein sen - pyörätuoli on poljettu kauemmas! 

Ihminen on liikkuva olento. Minä tuun kankeaksi ja kipeäksi, jos en liiku. Sen takia spinnin lisäksi käyn kuntosalilla, lenkkeilen, jumppaa, joogaan ynnä muuta sellaista. Oon todennut, että mitä enemmän liikun, sitä vähemmän syön särkylääkkeitä. 

Kaikkien tulisi tykätä niin paljon omasta kehosta, että pitäisi siitä hyvää huolta. Liikuntalajeja on niin paljon, että varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa!

 

Tämä on minun tarinani. Tänään voin hyvin."

 

lisää kommentti:

Mieli on nyt ladattu syksyyn!
03.09.2017 19:31

Rakastan kirjoittamista. Rakastan liikkumista. Lukemista. Käsitöitä. Yksinoloa. Perhepuuhaa. Luontoa. Itsensä haastamista. Ja voi niin monia asioita, joista osa on muuttunut intohimoksi, unelmasta ammatiksi tai vaikka lomamatkaksi. 

Nyt on kuitenkin kirjoittamisen vuoro. Haluaisin kirjoittaa vaihto-oppilasperheen host-äidin tuntemuksia blogissa. Haluaisin kirjoittaa liikkumisesta, ravinnosta, hyvästä olosta ja niiden miksaamisesta. Joskus tekisi hyvää avautua perheenäidin arjesta, aikatauluttamisen ahdistuksesta, suuttumuksesta tai ihan vain luvattoman hyvästä olosta. Nyt pidättäydyn unelma-ammattiini liittyvässä aiheessa :)

 

Lomalle on vaikea uskaltaa lähteä. Suunnittelemista, pyykkiä, listoja, pakkaamista, hätäisiä viimeisen illan unohdusten paikkauksia, tuurausta, vastuun jakamista, suunnittelua. Mutta, kun sen tekee, kaikki on sen vaivan arvoista. Lomalla minusta tulee aina uusi ihminen, ehkä.

 

Mieli on hassu juttu. Lomalla moodi on toinen. Ei ole oikeasti väliä, onko kello kaksi vai neljä tai herääkö aamulla seitsemältä vai yhdeksältä.  Ei tarvitse suunnitella, aikatauluttaa eikä huolehtia ihan arjen kanssa samalla tasolla. Ehkä lukisinko vielä vai söisinkö omenan...

 

Ja treenaaminenkin on erilaista. Ei ole jalkapäivää tai aerobisen lenkin aamua. Paitsi, jos siltä tuntuu. Liikuin viikon lomalla ihan samoja määriä kuin kesäisessä arjessakin. Nyt aamulenkit sujuivat - eivät ole sujuneet ainakaan 10 vuoteen. Nyt oli lämmintä. Lihaksia ei tarvinnut lämmitellä, vaan tuntui, että juoksuun sai hypätä saman tien. Ja jaksoi juosta. Tuuli piti viileänä ja puhalsi hiet kasvoilta, aurinko lämmitti ja parasta kai kaikessa olivat kuitenkin ne aallot. Ja ne kanssajuoksijat.

 

Pyörälenkkejä tehtiin oikeasti vain yksi oikea treeni. Mutta siitäkään ei tullut stressiä. Pyöräiltiin siis myös kivasti ja leppoisasti. Vuoritreeni oli sitten erikseen - se oli ja tuntui oikealta treeniltä. Ja taas tuli se fiilis, että tätä varten sitä on talvi taas spinning-tunneilla poljettu, sillä sitä se oli; loputunta pitkää, hivuttavaa, välillä jyrkkenevää ja välillä vähän anteeksiantavampaa nousua. Ja kymmenen minuutin lasku. Hienoa.

 

Porrastreeniä, rantavedessä kävelyä, kävelyä kaupungilla, askelia kertyi. Tahattomasti ja tahallisesti. Mutta tuli myös maattua, levättyä, luettua ja torkahdeltua. Uinti joessa, meressä tai altaassa - sitäkin kertyi. Ja hyvää ruokaa. Aamupalasta illalliseen ja sille välille. Mehukkaita hedelmiä, uskomattoman makeita meloneja, tomaatteja ja yksinkertaisen makuista ruokaa. Perusmakuja paljolti. Terveellistä ja täyttävää. Ja aivan mielettömän isoja vesimelojeja - niitä syötiin, ainakin pari!

 

Nyt pää ja mieli on valmis aktiivisen syksyn starttia varten - joka on muuten huomennna! Akkuja on ladattu myös loman jälkeen Pyhävuoren kivisillä poluilla ja puolukoita syöden. Nyt minusta tuntuu, että minä olen valmis. Avoin, iloinen ja vastaanottava uutta kautta varten. Tästä on ihan loistavaa käydä huomiseen!

lisää kommentti:

Uutuuksia FitFactoryn syksyyn
09.08.2017 12:54

Syksy on samalla tavalla arjessa vedenjakaja kuin kevätkin. Lasten ja nuorten opiskelu rytmittää useimpien arkea. Syksy on uusi alku siinä missä uusi vuosikin. Taas on järjestys. Siellä on ne omat raotkin liikkua, lenkkeillä, lukea tai vaikka opiskella. Syksyllä useimmat palaavat myös ryhmäliikkumiseen. Moni jättää jumpat kesäksi tauolle ja nauttii pyöräilystä ja kiireettömästä lenkkeilystä, mutta viimeistään syksyllä kaivetaan jumppakassit eteiseen ja löydetään uusia ja vanhoja lempitunteja jumppakalentereista.

 

FitFactoryn SYKSY - isoilla kirjaimilla - starttaa kaikella tohinalla maanantaina 4.9.2017. Poimi mukaan omaan liikkumiseesi myös iloista ryhmässä liikkumista. Tulossa on raikkaita, raskaita ja antoisia uutuuksia!

 

Ryhmäliikuntaan uutuustunteja 

Myös meillä FitFactoryssa uusi syksy on taas uusi alku ja sehän starttaa syyskuun alusta. Silloin avautuu taas huikea tarjonta innostavia ryhmäliikuntatunteja ja uusia kursseja. Nyt myös pienryhmävalmennusta ja yksilövalmennusta uusilla kuvioilla. Ryhmäliikuntaan on tulossa jotain uutta ja paljon tuttua. Uutuuksia tulee mm. torstaille, joten siihen iltaan kannattaa jättää koloja omille harrastuksille!

 

Toivottu CORE -tunti on tulossa lukujärjestykseen. Se on taattua Emmaa se - omat koreografiat ja tehokasta liikkumista nimenomaan keskikehoa treenaten. Sen loppuun on jätettu hivenen pidempi venyttely, jolloin sekin tulee suoritettua - ainakin kerran viikossa! SPINNI-tunnit uudistuvat sen verran, että uuteen syksyyn tulossa on kolme erimittaista sisäpyöräilytuntia: SPINNI 55min, SPINNI 45min ja SPINNI 30min. Poimi sieltä sitten se, minkä ajattelet vastaavan parhaiten omia tavoitteitasi! Joogaa tulossa on myhempään syksyyn ja odotettu Pilateksen alkeen löytyy kurssina lukujärjestyksestä!

 

Jokaiselle vähän jotakin - vai puuttuuko juuri se tunti, jota toivoisit! Muista, että yhteydenottamisen kynnys on matala. Laita yhteydenottolomakkeen kautta toiveita tulemaan, niitähän meillä kuunnellaan aina.

 

Pienryhmävalmennus jotain aivan uutta

Pienryhmävalmennus on meillä uutta. Tai, onhan meillä ollut toki pieniä ryhmiä esimerkiksi kuntosaliryhmiä, mutta nyt näihin ryhmiin tulee kokonaisvaltaisempi ote. Aina joskus liikuntaryhmissä kysellään, että voisiko joksus puhua vaan syömisestä tai painonhallintaryhmissä toivotaan lisää yhteistä liikkumista. Nyt näitä on tarjolla. Uudet pienryhmät ovat pieniä. Niissä edetään teemoittain 3 kuukautta tapaamisilla kerran viikossa. Kaikkiin pienryhmiin liittyy ravitsemusosio, liikkumista, liikkumisen ohejelmointia sekä tukea myös tapaamisten ulkopuolella. Tämä on mielenkiintoista ja antoisaa.

 

Yksilövalmennus, PT uudistuu

Yksilövalmennuskin uudistuu. Edelleen saatavilla on eri pituisia valmennusjaksoja - mutta myös jotain uutta ja mukavaa! Ravinto-ohjaukseen on tullut lisää työkaluja, liikuntaohejlmiin monipuolisuutta ja motivointiin uusia menetelmiä, joiden käytöstä on helppo hyötyä. Uuutuutena tulevat myös lyhyet tapaamiset! Näistä lisää syyskuussa :)

 

lisää kommentti:

Anna unelmille siivet!
13.07.2017 17:23

Istun rantatuolissa ja luen. Välillä mieli karkaa kirjan sivuilta. Ajatuksiin putkahtaa jotain muuta. Lasken kirjan ja annan ajatusten vaeltaa. Unelmia. Toiveita. 

Ilman niitä minä en ole minä. Ilman niitä en osaa tai voi tavoitella mitään uutta. Tarvitaan joutoaikaa. Tarvitaan tyhjää tilaa täytettäväksi uusilla ajatuksilla. Kiireessä tai tietoisesti lehtiö edessä ei synny uutta. Mutta joutokäynnillä syntyy. Mieli vaeltaa ja joskus uuteen ajatukseen voi tarttua. Kehitellä siitä jotain. Uutta tai paranneltua.

Kesä on toisille paineista aikaa. Juhlaa, järjestelemistä, työlistoja, vieraita. Varaa kuitenkin joskus hetki itsellesi. Ei sen aina tarvitse olla pitkä aika. En minäkään enää viikkojen lomaa osaa halutakkaan, sillä joku ajatuksista tyhjä ilta laiturilla istuen saattaa täyttää mielen levolla. Saa vain tuijuttaa pitkälle ja ajatella tai olla vapaasti ajattelematta yhtään mitään.

Joskus näistä syntyy ideoita. Tai kehittyy myöhemmin. Joku jää kytemään, kehittymään. Nämä on niitä kohtia, joissa saa antaa unelmille siivet. Saa kirjoittaakin sen vaikka ylös. Minä ja minun unelmani. Siitä voi - jos haluaa - kehittää suunnitelman. Sitä voi toteuttaa ja päästä siihen unelmaan. Ei tarvitse, mutta voi.

Jos unelma on sellainen, että sen haluaa ihan oikeasti saavuttaa, siihen pitää alkaa uskoa. Luottaa itseensä. Että siihen pystyy, voi, osaa ja kykenee. Sitten unelmalle tie. Miten siihen pääsee, mitä työtä, mitä konkreettesia asioita täytyy toteuttaa. Pieniä unelmia kohti tie tuntuu joskus helpommalta. Mutta unelmia tarvitaan. Ilman niitä pävistä tulee jotenkin tyhjempiä...

Unelmia tulee ja niitä menee - toiset toteutuvat ja toiset hiipuvat. Mutta niitä joutohetkiä, joista olet niitä unelmia poiminut, niitä on tarvittu. Niistä on saatu uskoa, voimaa ja jaksamista. Arki tuntuu aivan erilaiselta, jos voi hetkeksi heittää milensä haaveeseen ja nähdä itsensä siinä unelmassa...

Monta unelmaa on totetutunut ja monta varmastikin jäänyt toteutumatta, mutta minä jatkan unelmoimista. Sinä myös!

lisää kommentti:

Kesätreeni vaikka laiturin nokassa
06.07.2017 17:51

Jos kaipaat treeniä lomalle vaikka sinne kesämökille, kokeileppa seuraavaa: 

Kellota minuutin työjaksoja tai laske 15 toistoa per liike ja tee kierros vaikka 3-5 kierrosta. Vesihörppy ja parin minuutin tauko kierrosten välissä.

 

1. ASKELKYYKKYKÄVELY (paino/kahvakuula/kivi suorilla käsillä pään yläpuolella tai ilman painoa)

2. LINKKUVEITSI tai VATSARUTISTUS

3. ETUNOJASTA HYPYT KÄSIEN VIEREEN JA TAKAISIN

4. PUNNERRUS

5. KYLKILANKUT KYYNÄRNOJASSA

 

Tällä treenillä koko keho saa mukavasti hommia, syke nousee ja saunahiet saa hyvin pintaan! Hyppyjen sijasta voi hyvin myös askeltaa. Ja jos liikkeiden nimet tuntuvat oudoilta, tule ja kokeile treenin muunnosta tostain HIITissä!

lisää kommentti:

Asennetta, hyvää asennetta
26.06.2017 17:50

Oletko tullut ajatelleeksi, mikä iso voimavara piilee siinä, miten juuri sinä suhtaudut eteesi tuleviin asioihin? Tunnet tyypin, jolla on aina jotain hyvää sanottavaa. Tai kaverin, joka löytää aina arjestakin jotain positiivista. Niinpä. Uskotko, että tällaisen tyypin elämä onkin onnellista, tai ainakin onnellisempaa kuin sen, joka löytää aina ne huonot asiat.

Tapasin jokin aikaa sitten ihmisen, jolla oli jakaa hyvää. Hyvää tästä päivästä, kesästä, elämästä ja myös surullisista asioista. Ja sehän oli asenne, joka senkin ratkaisi. Tällä ihmisellä oli asenne, jolla löytää hyvää huonostakin. Tai oikeastaan vain nähdä hyvää hyvässä, rakentavaa haastavassa tai korjattavaa rikkinäisessä. Mitään ei tarvinnut luovuttaa tai hylätä.

Mitä tuota säätä surkuttelemaan, se on se, mikä se on. Ei se tuo itselle hyvää mieltä, eikä toisillekaan surkuttelemalla. Mutta jos vaikka muistaisi siinä sateessa pyöräillessä, että onpas ilma jotenkin lämmin - ainakin tuntuu lämpimämmältä kuin eilen. Tai tuoksu. Kesän tuoksu. Ei se paljoa vaadi. Vähän aistien avaamista ja ehkä sitä, että asennoituu toisin. Muistaa illalla nukkumaanmennessä, mistä kaikista asioista olla kiitollinen juuri siinä hetkessä. Tai aamulla, kun avaa silmänsä, muistaakin, että onhan ihana herätä uuteen päivään. Aina joku ei herää.

Mitä hyvää on juuri nyt? Mitä hyvää on elämässä juuri nyt? Kesässä, vesipisarassa, tuoksussa tai siinä, että saa elää juuri tätä elämää eikä kenenkään toisen elämää. Tämä elämä on hyvä juuri nyt. Juuri tämä elämä ja juuri tässä hetkessä. Joskus pitäisi tähänkin uskaltaa tai osata pystäyttää ja kääntyillä ympäri, todeta kaikki ne asiat, jotka on ok. Jos joku kohta ei ole kohdallaan, kannattaako sitä murehtia. Voiko sen ajatella oikenevan tai voiko sille tehdä jotain. Voinko minä tehdä sille jotain? Voisko sen ratkaista, avata, korjata, eheyttää? Tai miten jatkaa, vaikka se jäisi sellaiseksi.

Olen tavannut ihmisiä, joiden elämässä on suurta surua, on kipua ja tuskaa. Ja jotka siitä huolimatta näkevät sitä hyvää. Ja jaksavat siitäkin huolimatta jakaakin hyvää. Ja hymyillä. Se on siinä asenteessa se! Mitä, jos sinä ja minäkin otettaisiin edes osa siitä asenteesta? Ihan vain vaikka kokeiltaisiin. Ehkä siitä kehkeytyisikin jotain hyvää - myös itselle :)

Pessimisti ei pety, ei. Mutta optimisti näkee kauemmaksi ja uskoo hyvään. Minäkin uskon!

lisää kommentti: