FitFactory

Taas on tammikuu. Uusi vuosi. Uuden vuoden kalenteri, jossa paljon tyhjiä sivuja. Alku. 

Tammikuu on vähän kuin maanantai. Uuden alku. Odotus jostain hyvästä, paremmasta. Tiedän ihmisiä, jotka hankkivat seuraavan vuoden kalenterin ja suunnittelevat sinne huolella ja paneutuen asioita hyvissä ajoin. Ja sitten on meitä, jotka hankimme kalenterin vuoden jo vaihduttua. Tai voihan se toki johtua siitäkin, että paperisen kalenterin lisäksi suunnittelua voi tehdä sähköisesti ja vaikka kännykän kalenteriin menoja on helppo merkitä. Mutta silti se paperinen kalenteri on säilyttänyt oman asemansa. Sen sivuja selaten saa kokonaiskäsityksen kuukausista, juhlapyhistä, lomista tai siitä, miten niitä menoja on sinne aikataulutettu.

Tänäkään vuonna en tehnyt uudenvuodenlupauksia. Paitsi taas sen saman, että pidän itsestäni parempaa huolta. Ja olen kyllä pitänytkin. Kuulostellut enemmän omaa oloani ja vaikkapa liikkunut tuntemusten mukaan. Mutta sen kyllä lupasin, että kun vastaan tulee se kalenteri, jossa voi suunnitella vuottaan erilaisten kivojen kuvien, karttojen, listojen ja vuosikellojen kautta, ostan sen ja täytän. Oikeasti vanhoja kalentereita on kivaa selailla. Vähän kuin kotividoet. "Onni nukkui 2h ja huusi koko yön!" tai "Omahuoltopäivä: Kampaaja klo 11, hieronta klo 15." ja jotain kuvauksia säästä, päivästä, mielialasta. Kertoo siitä, että elämä ei ole aina ollut juuri tätä. Eikä sitä vanhaa elämää muista. Ei riehuvia lapsia, kutittavia villasukkia, kiirettä tai lomafiilistä. Siellä se kuitenkin on. Kalenterin täyteen kirjoitetuilla riveillä, pienellä käsialalla mahdutettuna. Ja sitten on niitä kaletereita, joissa on vain iltajumpat, mitä ja milläkin koululla. Ei tuntemuksia, ei pientä kirjoitusta. Sekin kertoo elämästä, kiireisestä vaiheesta. Haalistunut sekin tuntemus. Mutta mukavaa, kun se on tallessa siinä kalenterissa.

Nyt odotan, että se kalenteri tulee vastaan. Suunnittelen siihen vuotta. Teen vähän tavoitteita, jotka on tuolla päässä, mutta jotka kaipaavat saada tulla ulos kirjoitettuna. Olen miettinyt koulutuksia, joihin haluan osallistua. Olen ajatellut uusia lajikokeiluja, uusia tunteja, uusia pienryhmiä, kursseja, uutta annettavaa. Vanhojen yhdistämistä ja uutta. Pelkään, että se katoaa, ellei sitä kirjoita ylös, kalenteroi. Mustakantinen vihko sisältää paljon suunnitelmia, mutta niistä puuttuu aikajana, jolle ne asettelee. Sitten, kun se kalenteri löytyy, sinne ne siirtyy.

Joku suunnittelee paitsi työhön liittyviä asioita myös omaa kehittämistään. Miten tästä vuodesta tulee SE vuosi 2018. Miten siihen kalenteriin kirjataan ne omat unelmat, polut, tavoitteet ja täyttymykset. Matkat, leuanvedot, opiskelut. En vielä tiedä, mikä SE vuosi tästä tulee, mutta sen tiedän, että sitä ei voi ennustaa, voi tapahtua paljon hyvää, mutta myös surullista. Jos kuitenkin lähtökohtaisesti ajattelen, että tästä vuodesta tulee hyvä vuosi, minulle riittävä. Ehkä se riittää meistä monelle.