FitFactory

On ryhmäliikuntaihmisiä ja ei-ryhmäliikuntaihmisiä. Ja missään tapauksessa sinun eikä kenenkään tarvitse muuttua toiseksi. Tässä kuitenkin pieni kipiniä siihen, miksi ryhmälikkuminen innostaa.

Me suomalaiset - tai pohjalaiset, olemme aikamoisella todennäköisyydellä saaneet kasvatuksen, jonka kasvattajat ovat sotien jälkeistä sukupolvea. Karun elämän kasvatteja, joille kehuminen, kiittäminen tai kannustaminen eivät ole sisäsyntyisiä. Tämän päivän metodeissa kuitenkaan kepin sijasta ei tarvita aina porkkanaa, sillä myös kannustamista, kehumista ja kiittämistä voi kokeilla. Ja selvyyden vuoksi - en puhu tässä lastenkasvatuksesta vaan meidän aikuisten innostamisesta ja motivoinnista. 

Minä löysin elämäntehtäväkseni aikuisten innostamisen liikkumiseen. Lastenkin liikuntaleikkikoulujen ja MLL -toiminnan osalta. Mutta koukutuin tähän aikuisten innostamiseen. Se, että huomaat tarvitsevasi liikkumista ja aloitat sen ei aina riitä. Tarvitaan sisäinen innostus, motivaatio. Joskus hyvä olo ja liikkumisen aikaansaamat muutokset riittävät innostamaan toimintaan jatkossakin, mutta joskus tarvitaan jotain lisää. Ei sen aina tarvitse olla suurta. Puoliso kotona voi kehaista muuttunutta ulkonäköä tai vaatekauppias ilahduttaa ehdottamalla uudelle ulkoasullesi sopivaa uutta tyyliä, terveydenhoitaja kehua verikokeen tulosta. Mutta se on silloin pelottavan satunnaista. Se innostaminen. Joskus olisi mukavaa tulla lenkiltä, kun kotona oikein kehuttaisiin, että vitsi, miten hyvä juttu. Yleensähän se menee kuitenkin niinpäin, että kotona huomataan aika, jonka olit poissa vahvuudesta, ei niinkään sitä, että keräsit voimia, kasvatit kuntoa ja tuuletit mieltäsi jaksaaksesi jatkossakin!

Tässä on se ryhmäliikkumisen juttu. Siellä ryhmässä voi oppia tykkämään itsestään. Tykkäämään siitä, että siellä tapaa vähän samantyyppisiä ihmisiä, joilla on kyllä välillä kiirettä, nuhaisia lapsia ja vuorotöitä. Mutta eniten siitä, että siellä sulautuu osaksi ryhmää, jossa liikkuminen on kivaa. Yhdessä tekeminen on kivaa ja ryhmä myös itsessään tsemppaa. Siellä myös kannustetaan ja innostetaan liikkumaan. Kehutaan, kun nähtiin sinut lenkillä (näyttipä askel kevyeltä tai uusi pipo kivan väriseltä), tsempataan, kun punnerruksissa voimat meinaa ihan loppua. Siellä voidaan myös iskeä silmää, peukuttaa tai hymyillä rohkaisuksi. Sinne voi olla kiva mennä juuri sen sallivuuden tunnelman vuoksi. Että sinne voi mennä sellaisena kuin on ja mahtuu mukaan. Selviää hyvin, onnistuu ja jaksaa. Silloin illalla on mukava sulkea sängyssä silmät, kun voi olla itseensä tyytyväinen.

Ja itseensä on vaikea olla tyytyväinen. Tykätä itsestään. Aina on liian lihava tai ei osaa leipoa tai pitää kotona järjestystä. Aina on jotain, missä ei koe onnistuvansa ja siihen törmää paljon useammin, kuin siihen, missä onnistuu. Töissä tekee työnsä ja saa palkan. Se riittää. Ei siitä nyt erikseen tarvitse kiitellä. Mitä sitten vaikka olitkin keksinyt hienon uuden tavan toteuttaa se kinkkinen juttu, joka vei aina niin paljon aikaa. Tai kotona ruoka ei ole koskaan aina kaikkien mieleen tai autossa on vielä kesärenkaan vaikka kaikillä muilla työkavereilla on jo vaihdettu nastat alle.

Mitä jos tänään ajattelisit ja keskittyisin niihin asioihin, joissa onnistut. Ajattelisit mielessäsi, että hitsi, miten hienosti onnistuin aamussa, kun ehdin työpaikalle viisi minuuttia etuajassa tai paistetaanpas tänään vohveleita, kun niistä kaikki tykkää. Mitä jos kehuisit myös työkaverin uutta autoa tai kivan väristä takkia, vaikka se on ollutkin sillä jo monta talvea, mutta sopii sille niin hyvin! Vaatisiko hurjan paljoa? Kokeile. Minä herään aamuisin ja olen luvannut itselleni olla kiitollinen jokaisesta aamusta, jolloin saan herätä. Sen sijaan, että ensimmäiseksi palauttaisin mieleeni ne päivän ärsyttävimmät tai stressaavimmat eteen tulevat asiat, ajattelenkin niitä muutamaa asiaa, jotka tänään tuottavat iloa ja joista olen kiitollinen. Löytyy kuulkaa ihan uudenlainen asenne koko elämään!

Eli jos minä tai joku muu tänään kehuu siitä, että tulit tunnille tai miten hyvin siitä selvisit, ajattele, että jestas sentään, niinhän selvisinkin! Minähän selvisisn tästä aika hienosti. Ja muistan sanoa kotonakin, että selvisin tänään kuulkaa tunnista aika hienosti. Alkaa tuntumaan siltä, kun sitä ajattelee ja sen vielä sanookin, että tottatosiaan selviänkin hienosti! Ja siitä se hyvän huomion kierros lähtee! Anna hyvää huomiota, saa sitä ja kun saat, älä vähättele sitä vaan ota reilusti vastaan, ajattele ja nautiskele siitä. Siihen on nyt lupa!

Hyvää ja kiitollista päivää sinullekin :)  

 Tässä syksyn juoksukoululasia juostuamme tavoitteena olleen kympin! Tässä kohdassa oli lupa olla tyytyväinen!