FitFactory

Seison kassajonossa ruokakaupassa. Kärryt täynnä ihan tavallista arkista täytettä maidoista leipään. Joku vilkaisee kärryyn - tai minusta tuntuu siltä - sillä takin selässä lukee isolla PERSONAL TRAINER. En ole personal trainerin prototyyppi, ajattelen aina. En ole kaunis poninhäntäpäinen fitness-tyyppi, vaan ihan tavallinen perheenäiti, jonka jalassa on joo, värikkäät trikoot ja tennarit. Mutta olen jo aikuinen, elämää nähnyt, tavallinen tyyppi. Ehkä se tekee minusta joskus helposti lähestyttävän, ehkä joskus enemmän ihan tavallisenkin ihmisen personal trainerin, oman valmentajan.

Kärryissä pyörii iso vesimeloni ja paljon tavallisen perheen ruokatarpeita. Siellä pilkistää myös se asiakkaan arki. Valintoja. Ja valintoja siellä kaupassa. Kiireessä, niinkuin kaikilla muillakin. Nappaanko sen ruisleivän, kokojyvämakaronin, kasviksia vai vaalea höttöleipää, valkoista ja halpaa maronia ja eineksiä. Ihan samoja valintoja, kuin sillä asiakkaallakin. 

Valmentajana tai personal trainerina - kumpaakin nimitystä voi hyvin käyttää - voin tehdä monenlaisia asioita. Voin kertoa unelmaduunista, jossa käyn asiakkaan kanssa lenkillä, suunnittelen ruokavalioita ja treeniohjelmia. Sitäkin se on. Mutta muutakin. Tässä en kerro työpäivästä vaan erilaisista tavoista treenata oman valmentajan kanssa.

Aika moni kaipaa apua ruokavalioviidakossa, treenien järkeistämisessä, treenimäärien ja suhteiden säätämisessä, kuntosaliohjelmassa. Aika usein asiakas on kuitenkin Tarja-tavallinen, elämäntaparemontin tekijä. Joku asia on tehnyt herätyksen. Se on voinut olla työterveystarkastuksen verenpaineen mittaus, lomakuvien selaaminen, jaksamisen puute tai innostuminen jostain liikuntalajista. Siinä sitä on alkanut miettiä, mitä elämä on ja miltä se tuntuu. Ja miltä sen toivoisi tuntuvan. Energisemmältä, jaksavammalta, kevyemmältä. 

Elämäntaparemonttia voi tehdä osissa. Voi ensin laittaa järjestykseen vaikka treenaamisen ja sitten käydä läpi ruokavalion. Tai toisinpäin. Mutta pieniä muutoksia kerralla. Kaikkea ei tarvitse, eikä kyllä pidäkkään muuttaa seuraavasta maanantaista lähtien!

Liikkumisessa lähdetään aina liikkeelle terveysliikuntasuosituksista - eli se vähimmäismäärä liikkumista, mitä meidän pitäisi arkeen löytää, jotta terveyden näkökulmasta liikkuisimme riittävästi. Liikuntapiirakka. Hengästyttävää, kevyesti rasittavaa tekemistä 2,5h viikkoon tai tehokkaasti hengästyttävää ja hikoiluttavaa tekemistä tunti ja vartti päälle. Siihen kaksi lihaskunto- ja liikkuvuuskertaa viikkoon. Eli se lenkkeily ei riitä! Se on hyvä, mutta se ei riitä terveyden ylläpitämisen näkökulmasta riitä. Lihaskunnosta täytyy myös pitää huolta. Se voi olla kuntosali, mutta myös lihaskuntojumppa vaikka kotona. Ja siihen voi yhdistää ne liikkuvuudet - kiinnittää vähän huomiota siihen, ettei kangistu. Venyttelyä, mutta myös liikkuvuusliikkeitä, joilla säilytetään nivelten liikelaajuuksia. Ei se parikymppisenä kiinnosta, miten olkanivel liikkuu, mutta siinä viidenkympin korvilla saattaa tulla ongelmia, jolloin sitä jo miettii. Ja seniorina on mukavaa käyttää muitakin kuin villatakkeja, kun olkapäät antavat pukea päälle paidan :)

Jos liikkumista on elämässä paljon, sitä lähdetään miettimään sitten oman kehittymisen näkökulmasta. Mitä ohjelmassa on ja miten sitä voisi muuttaa, jotta treenistä tulisi kehittävää, vaikka sitä omaa tavoitetta tukevaa. Tavoite voi siis olla terveysliikuntasuositukset, mutta se voi olla  puolimaraton tai kiinteytyminen tai lihasvoiman kasvattaminen. Ja treeni suunnitellaan sellaiseksi, että se vie maaliin!

Ruokavalion suhteen minä kuuluun siihen koulukuntaan, joka ei kuulu mihinkään koulukuntaan. Eli käytän ohjauksessani niitä ihan tavallisia Suomalaisia ravitsemussuosituksia, jotka on uudistettu viimeksi vuonna 2014. Ne on tutkitut ja turvalliset. En puutu siihen, jos joku kokee, että haluaa ehdottomasti noudattaa jotain omaa linajaansa, kerroin vain, että ravitsemussuositusten mukaan joku valinta on parempi kuin joku toinen. En osallisitu väittelyyn. Noudatan suosituksia itse ja ohjaan niitä myös muille. Ja piste. 

Ravitsemus on haastavaa. Helppoa ruokaa on tarjolla. Snäksit ovat halvempia. Ei minun tarvitse miettiä otanko pähkinäpussin vai 10 suffelia eurolla tai valitsenko vesimelonin vaiko limpparipulloja kaksi kolmella eurolla. En kyllä säästä, mutta jos keho kiittää ja voikin hyvin. Eikä se tarkoita, ettei IKINÄ voi herkutella tai syödä sipsejä. Herkutella voi hyvällä ruualla, joka on vaikka itse huolella valmistettu. Voi herkutella myös juhlaan kuuluvalla kakkutarjoilulla. Saa syödä sipsukoita tai korkata kolaa. Mutta ei joka päivä. Meillä on herkkupäivä. Ja se on tarkoitettu juuri siihen, että saa löysätä ja valita jotain kivaa herkkua. Ei taaskaan koko päiväksi, mutta joku valitsee sen irtokarkkipussin, suklaapatukan tai punaviinilasillisen. Ja se on siinä. Se riittää tuottamaan mielihyvää, eikä mitään tarvitse kieltää. Sen voi myös valita huolella ja perusteellisesti. Ja kun se ei kuulu arkeen, se on juhlaa. Eikö?

Eikä syöminen oikeasti ole vaikeaa. Meillä on helppo lautasmalli, jota voi toteuttaa ihan jokaisella aterialla. Ja riittävän usein pitää syödä. 3-4 tunnin välein ja 5-6 kertaa päivässä. Ei hurjia määriä kerralla, mutta niin ettei ole nälkä. Nälässä ei elämäntaparemonttilaisen tarvitse kärvistellä. Ei todellakaan. Aika usein kuulen päinvastoin, että ei jaksa syödä niin paljoa, kuin on laskettu sopivaksi päivätarpeeksi. Oikeasti on välillä hyvä herätellä sitä ajatusta, että tärkein asia painonhallinnassa tai  terveellisten elämäntapojen opettelussa on ateriarytmin harjoittelu. Sillä oikeasti pilkotaan parin suurten päivän aterian sijasta aterioita pienempiin osiin, jolloin sekä energiatasot että sokeriaineenvaihdunta pysyy tasaisempana. Ja se, että syödään 3-4 tunnin välein aikaansaa sen, että kun vatsa tuntuu täydeltä, ei edes tee mieli herkkuja ja kun sitä väsymystäkään ei tule, ei edes sorru! Tämä on hyvin yksinkertaista. Kokeile!

Näitä aterioita niiden valmennettavien kanssa yhdessä mietitään. Mitä aamupalaksi, millaisia välipaloja ja miltä sen minun lautasmallini sitten vaikka siellä lounaspaikassa näyttää. Mitä valintoja siellä kaupassa kannattaa tehdä, miten varautua seuraavaan työpäivään ja millaisia välipaloja minä haluan syödä. Ja kun tämän rytmin löytää, tie vie itsekseen. Hyvä olo seuraa, energisyys lisääntyy, tuntuu, että jaksaa taas. Sitä on työpäivän päätteeksi aivan eri ihminen - lenkille tai liikkumaan jaksaa ihan eri tavalla. Yöunikin saattaa muuttua levollisemmaksi. Ja mitäpä muuta me kaivataankaan? Energistä oloa, jaksamista ja hyvää yöunta! Myös siksi niitä elämäntaparemontteja tehdään. Ja siinä se vyötärö sitten kaventuu :) Eikä tämä ole mikään dieetti, vaan koko perhe nauttii ihan samaa ruokaa ja kaikki voi lapsesta saakka hyvin! 

Näitä asioita PT tai valmentaja tekee. Minäkin. Tekee sen lisäksi niitä kuntosaliohejlmia, liikkuvuusharjoituksia, kotijumppa-ohjeita, liikuntaohjelmia, ravintosuunnitelmia ateriaehdotuksineen ja käy se valmentaja asiakkaan kanssa lenkilläkin tai vesijuoksemassa ja joskus puidaan myös motivoitumista, repsahduksia ja levon riittävyyttä. Ja ihan tavallisten ihmisten kanssa! Sitä tämä PT tekee :)