FitFactory

Uuden vuoden vaihtuminen on ihana ajatella kaiken uuden alkuna. Siirtymäriitti vanhasta uuteen. Vanhaan vuoteen päättyy kaikki vanha. Tai ainakin kaikki sellainen, mitä ei haluasi jatkaa enää uuden vuoden vaihteen jälkeen. Puhtaat kalenterin sivut. Puhdas ja tyhjä. Meihin kansalaisiin kasataan valtavat paineet aina vuoden vaihteen kynnyksellä. Ellei ole alennusmyyntejä, niin ainakin uusi elämä pitää aloittaa. Paastota ja laihduttaa. Pitää käynnistää kuntoiluprojekti tai karkkilakko. Tipaton tammikuu nyt ainakin. Ja lupauksia pitää tehdä. Mielellään sellaisia hyveellisiä, joissa on kauaskantoisia seurauksia.

Minä en lupaa mitään. Paitsi tehdä kaikki sovitut asiat. Ja huolehtia perheestä ja työstä kuten tähänkin asti. Mutta en aloita mitään. Karkkilakon aloitin jo eilen - jouluna söin suklaata, mutta nyt on taas arki. Jos joku tarjoaa lasillisen hyvää punaviiniä, en näe yhtään hyvää syytä kieltäytyä. Paitsi, jos on ajettava autoa. Aion nauttia edelleen elämäni jokaikisestä päivästä ja hetkestä. Kuten tähänkin asti. En anna minkään pilata sitä iloa itseltäni. Aion edelleen tehdä kovasti töitä ja nauttia siitäkin. Suon toki niitäkin hetkiä itselleni, että väsyttää tai on laimeampi olo. Sekin kuuluu elämään. Mutta kuten tähänkin asti, pidän jokaista päivää ainutlaatuisena ja tärkeänä. Lahjana. Enkä odota viikonloppua tai lomaa tai 50-vuotissyntymäpäivää.

Jos nyt kuitenkin päättää käynnistää tammikuun valkoisille sivuille jotain uutta. Jotain positiivista. Liikuntaan tai ravintoon liittyvää. Kannustan kyllä. Toki tupakoinnin voi lopettaa myös marraskuun 17 päivänä tai liikunnan upottaa elämään lokakuussa. Mutta tammikuukin on ihan hyvä. Jos olet niin ajatellut, ota se tammikuun puhdas, tyhjä kalenteri ja kirjoittele sinne päivien kohdille liikunnallisia varauksia. Laita lenkkiä, jumppaa, zumbaa, uintia, pilatesta tai kahvakuulaa. Mutta kun kirjoitat niitä, varmista vielä itseltäsi, että oikeasti tarkoitat sitä! Tarkista, että haluat. Ja kirjoita sitten. Toteuta myös. Kun maksaa kuntosalikortin tai kurssimaksun, pakkohan siellä on sitten käydä. Mutta lupaa itsellesi, että nautit siitä. Opettelet pitämään, odottamaan sitä hetkeä. Nautit myös olosta sen jälkeen. Ei siis hullumpaa.

Ei silti ole pakko luvata mitään. Voihan sitä vain ajatella, että nytpähän otan enemmän aikaa siihen tai tuohon tai syönpä enemmän vihanneksia. Niinkin voi tehdä. Ja jos nyt ei tunnu otolliselta ajalta, niin milloin sitten?

Oikein hyviä vuoden viimeisiä päiviä ja aivan yhtä hyvää uutta vuotta!

Jos kohta kaikki väsyvät. Touhottaminen joulun eteen tavallisen arjen pyörittämisen lisäksi uuvuttaa. Äiti antoi onneksi ohjeen - salitreenin jälkeen jaksaa paremmin! Kuka uskaltaa heittäytyä hetkeksi, jättää imurin ja rätin ja surauttaa uimaan tai juoksulenkille? Ei helppoa, mutta viisas päätös, teko! Sieltä palaa aivan varmasti virkistyneempi ja tehokkaampi äiti (tai isä, täti tai ihminen). Se jaksaa taas jatkaa siitä, mihin jäi - plus siivota sillä aikaa tulleet sotkut!

Laatuaikaa yksinkin tarvitaan. Saunassa, lenkillä, missä vain. Jossain, jossa saa omat ajatukset lokeroitua tai ihan vain olemaan ajattelematta mitään, tai vaikka keskittyen rintauinnin liukuun. Sen jälkeen piparkakkutaikina valmistuu paljon iloisemmin tai saunan peseminen ärsyttää paljon vähemmän. Jokaisella pitäisi, huom. pitäisi olla oikeus edes pieneen hetkeen päivässä ihan vapaavalintaiseen ajatteluun tai ajattelemattomuuteen. Minä huomaan helposti hektisen jumppaillan päätteeksi kaipaavani suihkua ihan rauhassa ja jos jollakin on asiaa, olisi se huomattavasti vastaanottavaisemmassa maastossa suihkun jälkeen kuin suihkukaapin oven läpi huudettuna. Meillä aletaan oppia!

Tyhjyys tai vapaus ajatella, mitä haluaa tai vaihtoehtoisesti ei mitään on tärkeää. Silloin aivot aivan varmasti jäsentävät kaikkea koettua tai suunnittelevat tulevaa. Minä tykkään tunteesta, jossa jäsennellään mennyttä. Päivän asiat soljuvat paikoilleen niille tarkoitettuihin lokeroihin ja taas vapautuu tilaa uusille ajatuksille - mutta ei ennemmin. Tarvitsen sen ajan. Ehkä joku muukin!

Jouluun mennään siis tyhjentynein mielin. Uimahallin loiskuva vesi ja sen alla vallinnut hiljaisuus vievät minua kohti sitä. Ei silti, sitä stressiä ei vielä (eikä ehkä myöhemminkään) taida tulla. Joulu on valmis. Se, miten minä haluan sen ottaa vastaan on se, mikä joskus stressaa, mutta ei nyt. Se on tehty nyt juuri sellaiseksi, kuin se tänä vuonna tulee. Se on valmis juuri näin. Ja mielessä on rauha. Joulumieli.

Rauhallista joulua sinulle - lepää, helli ja huolla myös itseäsi!

Siiri kirjoitti jo joulupukille. Siihen mahtui sekin, että lumi säilyisi ainakin jouluun! Niin me kaikki toivomme. Että se sataisi ja pysyisi. Valkaisisi koko maan ja tekisi kaiken taas valoisaksi ja vaaleaksi. Ilman kevyeksi hengittää. Sitä nyt toivomme. Ei liukasta, ei vesisadetta, ei paljasta, rumaa maata - lunta, kiitos.

Hiihtämään pääsy odotuttaa. Sukset on jo voideltu ja monot otettu esille. Olisi niin nautinnollista päästä kiitämään taas tasapaino koetuksella pitkin liukkaita, jäisiäkin latuja... luistellen tai perinteistä. Tänä vuonna perinteistä. Oma laji. Oma tyyli. Sille nyt uskollisena.

Siihen saakka pitää keksiä tapoja treenata niitä aerobisia treenejä. Vähän mielikuvitusta tarvitaan - ei nyt sentään enää polkupyörää tarvitse ottaa esille, mutta jotain pitää keksiä. Kuntosalilla on laitteita, joita kannattaa kokeilla, mutta jos mielii ulos. Raikkaaseen happeen, kosteaan, mutta hapekkaaseen säähän. Lenkkarit (piikkisellaisetkin käy) jalkaan ja menoksi. Juokse. Tai kävele reippaasti. Ota sauvat mukaan, jos se tuntuu omalta. Etene rivakasti. Hengästy. Iloitse. Tai juokse. Anna mennä! Hengitä ja ime ilmasta voimaa ja energiaa. Spurttaile ja himmaile - hengästy ja anna hengityksen palautua. Nautiskele! Löydä tähtitaivas, kuu, kauniit pilvet - etsi luonnosta asioita, joista nautit ja kiinnitä niihin huomiota.

Minä tein aerobisen treenin tänään uimahallissa. Pitkästä aikaa omat ja uimahallin aikataulut osuivat yksiin ja pääsin sinne ihan treenaamaan. Laitoin oikein sykemittarikin, jotta näen, millainen treeni tulikaan tehtyä. Se on vielä tutkimatta, mutta mielenkiinnolla odotan. Syke altaassa on yleensä 10-15 pykälää alempi, joten ihan luotettavaa käsitystä mittarin lukemista ei saa, mutta osviittaa kuitenkin. Energiankulutuskin näyttää pienemmältä, mutta osviittaa siitäkin.

Vesijuostenkin voi spurttailla, voi juosta välillä ilman käsiä, tai antaa käsien kulkea edestakaisin mahdollisimman vähän auttaen, tai todella kauhoen. Voi myös loikkia ja tehdä kaikkea muuta kummallisen näköistä, eikä siitä pidä kiusaantua. Se voin olla minä - tai joku muu tuttu. Vesijuoksuun saa väriä. Siihen saa intervallejakin, jos haluaa. Eikä ole pakko "nypyttää", voi kokeilla oikesti antaa jalkojen rullata. Isoja kierroksia, pieniä ja tiheitä kierroksia. Vaihdellen.

Ja huomenna kokeillaan sitten vaihteeksi uimista. Näkemisiin!