Tuijan blogi

Ajatuksia liikkumisesta ja liikkumattomuudesta

Värivaloja ja musiikin voimaa
08.02.2015 19:43

Sunnuntai-ilta ja rinteestä palanneet hiihdonopettaja ja sen apulainen. Meillä kotona on hiljaista. Hoksasin vasta hetki sitten, että kaikilla on kuulokkeet. Siitä se johtui! Yhdellä soi musiikki, toinen katsoo youtube-viedeota, kolmas pelaa ja neljäs työstää abivideota. Minä kuulen. Iloitsen hauskasta vesijumppa-musiikista tai hiljaisuudesta. Sähkökatkosten aikana tai mökillä huomaa, mitä oikea hiljaisuus todella on. Ei sirinää sähkölaitteista, ei jääkaapin lurinoita. Hiljaisuus on ihanaa ulkona vaikka tähtitaivaan alla. Tämä hiljiasuuden ääni tänä iltana on kuitenkin erilainen. 

Istun koneella, tasapainotyynyllä. Hartiat ahaalla, mutta ilman silmälaseja. Se, mikä tästä hetkestä puuttuu on kiire. Paineen tuntu niskassa, jatkuva kellon kanssa kilpajuoksu. Nyt on aikaa. On huominen. Miten erilaiselta voi tuntua tulevaan viikkoon valmistautuminen, kun sitä ei tarvitse tehdä paineessa, nopeasti. Vaan rauhassa ja ajan kanssa. Pysähtyä selaamaan hydrobic-videoita vaikka portugaliksi tai jäädä tuijottamaan kaukaisuuteen vapaasti valittavaa teemaa... Olen tottunut työskentelemään kiireessä. Minut sysää liikkeelle ja energisoi aikataulu - miten nyt osaan toimia! Sitä jään miettimään, mutta rauhassa ja vasta huomenna.

Lomaviikkojen aikana oli mahdollista muuttaa asioita. Ehti siivoamaan ohjajien puhuhuone/siivouskomeron, ehti virittelemään värivaloja, kuuntelemaan musiikkia, käymään läpi ruokapäiväkirjoja... Ja nyt alan vähitellen ymmärtää, että voin tehdä niin jatkossakin. 

En silti riennä hiihtämään tai kuntosalile, sillä tämän ikäisenä kehokin tarvitsee lepopäiviä, mutta potkuttelen edelleen ja nautin maisemista. Oman ruokavalion ajattelin laittaa kuntoon. Tehdä ihan sitä samaa kuin tekin, jotka olette asiakkainani. Kirjata syömiseni ruokapäiväkirjaan ja laskea riittävätkö kalorit ja saanko syömisestäni riittävästi ´hiilihydraatteja ja proteiineja, rasvoja unohtamatta! Hyppään samaan veneeseen ja alan kirjaamaan. Hymyilään sitten sille yhdessä, kun kerron, että pitää sanoa itselleen, että alahan nainen syödä! 

lisää kommentti: