FitFactory

Joku joskus aina kysyy, että miten sinä päädyit tälle alalle. Tässä lyhyesti se, miksi minusta tuli jumppaohjaajasta kuntokeskusyrittäjä, personal trainer ja ryhmäliikunnanohjaaja.

Tämä minä olen. Ja päivässäni on samat 24 tuntia kuin muillakin ja minulla ei ole supervoimia. Uskon siihen, mitä teen ja teen sen täysillä. Ja niin haluan tehdä jatkossakin. Haluan herätä aamuisin hyvään päivään ja iloita hetkistä. Välillä kiukutella kiireessä ja välillä seistä suihkussa uupuuneena. Tämä on elämää, jota voi elää täysillä. Ei sitku tai hetku -eläämää vaan tässä ja nyt! Ehtii keskustella jälkikasvun kanssa syvällisiä, jakaa huolia mutta myös nauttia sunnuntaileffasta ja perhepäivällisestä. Aika ei riitä kaikkeen ja on pitänyt valita, että meillä ei ole kasvimaata tai että minä en ole kotona iltaisin. Mutta olen kotona kun nuoriso tulee koulusta. Teen pannukakkua ja sämpylöitä. Istun sohvalla kymmpiuutiset. Täydelliseen vanhemmuuteen tai puolisona olemiseen en tietenkään riitä, mutta riittääkö joku!

Meillä kotona liikuttiin. Äiti ja isä ja me. Pienessä kylässä hiihdettiin, yleisurheiltiin ja pelattiin lentopalloa. Minä hiihdin ja kävin yleisurheilun viikkokisoissa Eskolan tiilimurskakentällä ja joskus Kannuksessa piirikunnallissa. Välillä tuli lusikoita. Talvisin hiihdettiin - käytiin isien tekemällä pururadalla, hiihdettiin puulaakiviestissä, mikä oli kylän talven suurtapahtuma ja palkinnot olivat upeita. Kannukseen muutto säilytti hiihtämisen. En ollut mikään tähti vaan treenasin kavereiden kanssa sen, mitä teininä huvitti. Lenkkiä, suojuoksua, hiihtokilometrejä. Välillä sauvarinnetreeniä Ylivieskassa laskettelurinteessä bussilla, välillä Vuokatissa. Treenattiin, hiihdettin rullilla,  käytiin punttisalilla kuntopiirissä ja sukset pääosin luisti. Kierrettiin kaverin isän kyydissä piirikunnallisia ja taisin olla joskus jopa toinen - ehkä voitin kerran. Juoksemisesta en tykännyt ja meni pitkään, ennenkuin pururadan hajusta tuli miellyttävää.

Urheilu jäi. Lukioaikana ainoa liikunnallinen ammatti olisi ollut liikunnan opettaja ja siihen aikaan siihen pääsivät vain huipputason urheilijat. Kaupalliset aineet kiinnostivat enemmän.

Onneksi aikuisuus tuo uusia mahdollisuuksia. Ja opiskella voi myös aikuisena. Ajajärvelle tehtiin urheiluhallin kylkeen kuntosali Syke ja liikuntatoimi järjesti ohjaajakurssin. Kävin sen ja halusin ohjata kerran kukaan muu ei ohjannut. Syksyllä käynnistettiin ensimmäiset kansalaisopiston kurssit, jotka täyttyivät niin, että ryhmiä oli illassa kolme. Lasten liikuntaleikkikoulunohjaajakurssi, hydrobic- ja vesijumppakurssit, pilates, kansalaisopiston jumpat ja niin se vähitellen levisi. Hoitovapaan jatkoksi oli mahdollista jatkaa opiskelua Kuortaneen urheiluopistossa, jossa yhden ja puolen vuoden aikana suoritin liikunnan ammatitutkinnon aikuisliikunnassa. Ja taas aukeni uusia mahdollisuuksia ja lisää koulutuksia. Kahvakuula vei mennessään ja raskaanaolevien liikuttaminen. Viikot ja illat täyttyivät jumpista ja treeneistä. Ja päivät töistä. Sain onneksi mahdollisuuden tehdä lyhyempää päivää.

Ratkasevaa oli aloittaa personal trainer -opinnot. Siinä oikeastaan oli tehtävä päätös, mihin suuntaan ollaan menossa. Koulutukseen piti pystyä sitoutumaan, se maksoi paljon ja vei vuoden. Edelleenkin pitää kiittää niitä muutamia uskomattoman kannustavia tyyppejä, jotka usuttivat lähtemään kouluun! Sillä kyllä se ratkaisi kaiken. Jannekin uskoi. Ja niin tuli aamu, jolloin ajelin ensimmäiselle jaksolle Jyväskylään. Ja tuntui, että kun sitten ajelin sinne viimeistä kertaa, kaikki olisi ollut niin kuin pitääkin.

Siinä ajassa noiden kahden ajomatkan välillä jostain tuli kai niitä supervoimia. Kävin joka päivä töissä, hoidin kodin, silitin kiltisti pyykin ja tein ruuan. Menin illaksi jumpille, jotka suunnittelin viikonloppuisin tai ruokaa laittaessani. Läksyjen ja tehtävien tekemiseen piti aikatauluttaa tunnit ripoteltuina viikkoon. Tentteihin luku piti aloittaa kuukausia etukäteen ja lapsen rippivaatteiden hankkimiseen varata aika kalenterista. Samaan aikaan elokuussa kun puursin opintojen loppua ja tein lopputöitä, avattiin FitFactory. Aamulla töihin, pari tuntia kotitöitä ja ruoka ja illaksi salille. Valmistuin. Supervoimiat alkoivat hiipua. Marraskuussa olin aika kuitti ja pidin viikon lomaa. Loman jälken sama ralli jatkui ja minusta alkoi tuntua, että minusta ei riitä tähän. 

Aloittava yrittäjä voi hakea strattirahaa, mutta minä en ollut aloittava yrittäjä - yritykseni täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Yritystoiminnan käynnistämiseen tai kehittämiseen voi hakea tukia, mutta minä en ollut kokopäiväinen yrittäjä, joten en saisi sellaisia. JAPOlla kuitekin soviteltiin ja sain muokattua työajastani sopivan - teen kaksi työpäivää viikossa. Helpotti. Ja nyt riitti paukkuja kehitystyöhön. Ja riitti aikaa etsiä uusia juttuja ja suunnitella niitä. Tuli tammikuu, jolloin meillä alkoi ennätysmäärä kursseja, tanssia ja kaikkea uutta. Tätä halusin tehdä ja haluan edelleen.

Ryhmäliikunta on uskomatonta. Välillä nauran, että imen kaikki liikujien energiat itselleni, sillä siitä saa niin paljon. Uskomattomia ihmisiä - iloisia, innokkaita, motivoituneita ja reippaita. Meillän on myös loistava ohjaajaporukka ja talossa yhteishenki. Se antaa paljon voimaa. Rakastan myös pieniä ryhmiä ja yksilöasiakkaita. On upeaa päästä lähelle ihmistä ja kyetä vaikuttamaan valintoihin ja ajatuksiin. Tai ainakin yrittää. Harjoitella yhdessä sopivaa tapaa treenata tai syödä terveellisesti niin, että lopputuloksena olisi energinen elämä. Ihan koko elämä. Tämä tie vie! Ja kun tulee tunne, että tämä ei riitä, on jotain taas tehtävä. Joko jäätävä tähän ja jatkettava tätä olemassaolevaa kehittäen tai repäistävä hurjan pitkä hyppy ja uskallettava kasvattaa. Ja siihen nyt mennään. Otetaan se hurjan pitkältä tuntuva hyppy ja laajennetaan, kaksinkertaistetaan tila ja toiminta. Uskoen vahvasti siihen, että näin se on tarkoitettu! 

Kuortaneella tehtiin opiskeluiden aluksi suunnitelma, johon piti määritellä, miksi tutkinnon haluaa suorittaa. Muistan kirjoittaneeni siihen, että haluan liikuttaa alajärveläisiä. Siinä nyt edelleen ollaan, liikuttamassa alajärveläisiä :)

- Tuija

Tammikuussa salien seinät pullistelivat. Jokainen uudenvuodenlupauksen lunastaja oli treenaamassa. Ainakin tosi monta kertaa viikossa. Vyötärönympärystä ja hauista mitattiin. Painot kolisivat ja ryhmäliikuntatuntien lattia tömisi. Innostus oli huimaa. Hengästytti ja välillä kivisti, mutta nyt pysyttiin päätöksessä!

Sitten tuli helmikuu. Tuli oksennustauti. Tuli influenssa. Ja sitten se jäi! Heiiiii, minä huutelen sinulle! Missä olet? Mihin innostus jäi? Tule takaisin, tämä on edelleen yhtä mukavaa ja muistatko olon treenin jälkeen? Muistatko, miten mukavalta tuntui palata salilta tai lenkiltä kotiin hikisenä, mutta suorittaneena. 

Ja jossain vaiheessa verenmaku ehti jo muuttua mukavuudeksi tai ainakin muvakuusalueelle, eikö!

Kaiva takaisin motivaatio. Muista, mikä sai sinut valitsemaan hiihtämisen, juoksun, kuntosalitreenin tai ryhmäliikunnan. Sulje silmät ja muistele, miltä onnistuminen tuntui. Miten sydän sykki ja hengästytti, mutta tuntui samalla huimalta, kun huomasi jossain vaiheessa, että selviää. Kolmen, neljännen kerran jälkeen sitä vähän jo odotti. Ja nyt juuri kun se alkoi sujua, tuli se flunssa. Älä anna periksi! Ota taas fiiliksestä kiinni ja jatka siitä, mihin jäit! Tai melkein siitä, mihin jäit. Ja löydä ilo ja elämänmakuinen treeni uudelleen!

Jos sairastit pitkään, muista, että silloin pitää antaa pidemmästi aikaa toipua. Kaksi kertaa sairastamiseen kulunut aika voi olla sopiva aika toipua. Silloin olet varmasti kunnossa. Ja aloita maltilla. Älä vaadi samaa, mihin pystyit ennen sairastumista. Kuulostele. Ja löydä ilo uudelleen!

Eli tee suunnitelma uudelleen:

• Lisää liikuntaa viikkoihin vähitellen - ei sitä viittä kertaa heti tuosta lonkalta. Vaan aloita pienestä. Ja jos vaikka ensi viikolla sitten 3 kertaa viikossa.

• Valitset lajit tai tunnit sen mukaan, mikä maistuu.

• Muistele taas niitä fiiliksiä, mitä tuli ryhmäliikuntatunnilla, Zumbassa, lenkillä tai vesijuoksussa.

• Ja järjestelet viikko-ohjelman taas perheen aikatauluun sopivaksi - ota mukaan aamutreeniä, jos sen aikatauluttaminen on helpompaa! Mutta suunnittele. Tee vaikka lukujärjestys jääkaapin oveen. Ja toteuta sitä. Jos joku päivä ei natsaa, vaihda sen tilalle joku muu. Käy haukkaamassa happea vaikka reippaalla kävelylenkillä tai vesijuokse.

Älä päästä innostusta nyt karkuun, vaan nappaa se takaisin ja jatka! Me täällä ryhmäliikuntasalilla ollaan vastassa ja otetaan sinut taas ilolla mukaan - samoin siellä ladullakin! Nähdään siis :)