FitFactory

FitFactoryn Triathlon-koulu lähti liikkeelle siitä, että suunniteltiin mini- tai osa-triathlon tapahtumaa Alajärvelle Rokulipäivien yhteyteen. Viime vuotinen vesijettikisa jätti sopivan aukon ja joku kertoi, että nyt ranta olisi siinä kunnossa, että siitä voisi lähteä vaikka uimaan. Siitä kai se ajatus virisi ja puuhamiehiä liittyi suunnittelemaan. Viime viikolla vahvistui, että tapahtuma todellakin tulee. Hatunnosto JPK:lle, joka päätti rohkeasti lähteä mukaan järjestelyihin! Ja Harjulan Tonille, joka sitkeästi yhdessä Koiviston Kimmon kanssa etsi sopivaa yhdistystä yhteistyöhön.

Tapahtumiin on aina hauskaa valmentautua. On mukavaa harjoitella, jos sillä harjoittelulla on selkeä päämäärä. Päämäärä, joka patistaa tekemään. On myös palkitsevaa päättää osallistua. Tehdä päätös jo hyvissä ajoin, että haastaa itsensä - oli se tavoite sitten triathlon tai joku aivan muu - jollakin, joka ei ole ihan helposti saavutettava kuitenkaan. Ok. Alku oli koossa. Oli koossa myös luotsit. Erilaisia itsensähaastamiskisoja läpikäynyt Kimmo Koivisto, jonka uusin haaste taisi täyttyä umpihankihiihdon SM-kisoissa ja joka on innolla mukana kokoamassa Alajärveläistä Triathlon-kisaa ja sen ympärille tarvittavaa organisaatiota. Löytyi myös Saija-Leena Ojutkangas, joka kokeili omana tulikasteenaan viime kesän mini-triathlon-kisaa Kauhajärvellä järkyttävässä helteessä. Uimaopettajaksi pätevöitynyt, uimahallissa urakalla ja ilolla alajärveläisiä uimaanopetava vesipeto. Mukana uimaopetuksessa on ollut tiiviisti myös Katariina Latvala, joka tekee paljon etenkin erityisopetusta ja vesiterapiaa altaalla. Tällä luotsijoukolla ja 15 rohkealla naisella alkoi koulu.

Uimakoulu ja vesi oli monelle sammakko ellei peikko. Pelotti. Ei uskaltanut laittaa päätä veteen ilman pyykkipoikaa nenässä. Ei uskaltanut sukeltaa. Ei puhaltaa veteen. Toiset osasivat jo hyvin, uivat taitavannäköisesti. Opettajatiimi hajaantui ja jakoi väkeä ryhmiin, opeteltiin siinä sitten alkeita tai jo jotain enemmän. Taidot ovat ainakin puheista päätelleen karttuneet! Opettajat oletettavasti samaa mieltä. Vesi on lakannut olemasta se pelottavin elementti tai uiminen yleensä. On tullut varmuutta ja iloa uimiseen. Ja sekin voisi hyvin olla yksi loistava tavoite koko koululle! Hyvä!

Facebook-ryhmässä tähytään jo lenkille. Osa on jo juoksua treenannut, osa spinnannut talven läpeensä. Toinen on hankkinut peruskestävyyttä pitkillä kävelylenkeillä, joiden lomaan tiputellut juoksuaskelia, toinen kulkenut pyörällä kävellen paikasta toiseen, treenannut välillä pitkiäkin jaksoja putkeen lajia lennosta vaihtaen. Nyt lenkkarin pohjia kutkuttaa. Pian päästään :)

Kimmon palautteesta on voinut havaita, että naisjoukko on sitoutunut, motivoitunut ja iloinen porukka. Eri-ikäisia ja vähän eri elämänvaiheissa olevia. Mutta kaikki yhtä sitoutuneita tavoitteeseensa. Minä olen saanut ilon nähdä näitä naisia välillä salillakin treenaamassa, spinnaamaassa, kahvakuulaa heiluttamassa tai muissa treeneissä. Tiukkoja tapauksia, sisukkaita, päättäväisiä ja ihailtavan tavoitteellisia. Toisella kotitöitä on joutunut kaatamaan enemmän siipan harteille, että ehtii urheilemaan. Toisella pyykkikone laulaa useammin, koska treenatessa kuluu vaatteita, joita on pakko pestä! 

Arvatkaa, mikä on huomionarvoisin juttu? Se on liikkumisen ilo :) Jatketaan!