FitFactory

Millainen on hyvä kouluttaja? Selkeä. Sujuva. Jaksaa pitää mielenkiinnon yllä. Tekee asian kiinnostavaksi. Ja vaikka mitä muuta - energisyydestä, motivointiin, tarvttuvasta otteesta innostavaan esiintymiseen. Kaikkea on nähty. Tämän koulutustaipaleen 4 viikoloppuun on mahtunut monta kouluttajaa. Jokainen hyviä. Jokaiselle voin huoletta antaa täydet pisteet. Mutta tämä viikonloppu oli uskomaton. Ainakin siltä osin, mitä oli ajatellut viikonlopun anatomiaa sisältävän. Sitä aivan varmasti ajateli anatomiapainotteisen viikonlopun olevan puuduttavaa. Sekaavansa latinankieliset termit abduktiosta adduktioon ja ihan vaikka mitä. Tämä viikonloppu ei mennyt niin.

Anatomia tai toiminnallinen anatomia ei kuulosta mitenkään erityisen hohdokkaalta sanaparilta eikä sen sisällöstäkään juuri olisi odottanut mitään suuria tunteita herättävää. Mutta niinpä siinä vain kävi. Koulupäivät kuluivat aamusta iltaan herkeämättömällä keskittyneisyydellä ja jokaista asiaa ihan aidosti pohtien. Nivel, sitä liikuttavat lihakset tai lihasten tehtävät muuttuivat todeksi käytännön harjoittein teoriaosuuksien jälkeen. Ja se teoria piti otteessaan. Piti miettiä, piti sitoa aiemmin oppimaansa, sai loistavia esimerkkejä, poikettiin aiheesta ja palattiin taas. Sellaisen teoriamöykyn syöttämisen ja sen nielaisun olisi voinut ajatella puuduttavan, mutta ei. En voi sanoa, että anatomia on hallussa - oppiminen on ikuista ja nyt on raapaistu pintaa. Mutta se muuttui kiinnostavaksi ja eläväksi. Se auttoi etsimään vastauksia kysymyksiin pohjallisten tai ylipäätän kenkien käytämisestä. Se kyseenalaisti monta ryhtiin liittyvää myyttiä. Tai perusteli todeksi pakaralihasten merkityksen ihmisen elinkaaressa. Oikeasti hauskaa.

Ja ryhmä. Siitä oli jäänyt joku pois, toinen oli sairastunut. Uusia oli tullut mukaan. Meistä oli hitsautumassa ME. Meidän porukka, jonka jäsenten nimet alkoivat vähitellen jäädä mieleen. Ja alkoi löytyä keskusteltavaa. Kiinnostavia näkökulmia. Ajattelemisen aiheita. Alkoi tuntua mukavalta kuulua tähän joukkoon. Erilaisuudessaan silti yhteineväisiä. Nyt koko porukka sai käsityksen siitä, mitä se Personal Trainerius loppujen lopuksi on. Jokaisella se oma käsitys omasta traineriudestaan varmaan alkoi kohota pintaan. Millainen omavalmentaja minusta tulee? Millaista työtä minä haluan omavalmentajan tehdä? Näihin alkoi tulla vastauksia. Ja sekin tunne löytyi, että tällä koulutuksella saan paljon, paljon vastauksia. Paljon enenpään, mitä olisin osannut edes kysyä.

Nyt päästän lavat alas ja hartiat paikoilleen. Nautiskelen tietotulvasta, joka vielä pyörii päässä, jäsentyy lokeroihinsa ja toivottavasti painuu pitkäkestoiseen muistiin. Päätän miettiä liikettä toiminnallisen anatomian kautta, ettei se unohtuisi. Siihen sopii hyvin illan treeni - ajatuksella!

Keväinen auringonpaiste ajaa ulos talvenkalpeat sääret. Vielä talviterässä olevan tulevan kesäkropan, jota naistenlehdet usuttavat kahdeksan viikon kuurilla kesäkondikseen. Aurinko paistaa läpi vielä pesemättömistä ikkunoista. Auringon kiilassa pyörivät pölyhiukkaset. Katse eteen ja ylös. Kuule lintujen aamukonsertti, pysähdy ja ilahdu. Näe auringonnousu anivarhaisena hetkenä, pysähdy ja suo sille ajatus. Pihapensaassa on silmut, pysähdyn ja ihailen. Hymyilen. Ilahdun.

Kesä - ihan, mikä tahansa vuodenaika - patistaa johonkin uuteen. Vaatteisiin, verhoihin, kroppaan... Onneksi voin ihan itse päättää uudistanko vai enkö. Ehkä juoksutrikoot jollain kivalla, pirtsakalla raidalla... Anna jonkun, mitä näet, koet tai ostat ilahduttaa. Nauti näkemästäsi, tuntemastasi tai kuulemastasi. Pysähdy ja iloitse. Ilo on pulppuava voima. Se kumpuaa auringosta, lämmöstä, vuodenajasta, sadepisarasta, orastavasta hiirenkorvasta. Pienikin asia voi ilahduttaa, kun annat sille mahdollisuuden. Anna itsesi altistua hyvälle tuulelle, ilolle. Katsele ympärillesi avoimin mielin, näkevänä. Kuulevana. Iloitse, kiitä.

Omassa elämässä on ihana kutkuttava vaihe. Jotain päättyy ja jotain alkaa pian. Jotain ovia jää taakse raolleen, joku odottaa avaamista. Iloa. Kuplivaa naurua, odotusta. Värejä, asioita, suunnitelmia. Niitä kuuluukin olla tässä energisessä vuodenajassa. Asiat ovat loksahdelleet upeasti, itsekseen. Ei ole tarvinnut valvoa öitä. Ihanat ihmiset ympärillä ovat kannustaneet ja uskoneet, välillä tökkineetkin eteenpäin. Näyttäneet taskulampun valokiilaa, että tuonne suuntaan. Anna mennä! Minä olen antanut asioiden tapahtua ja edetä. Ystäville olen vielä velkaa. Yhdelle kaksi tiikerikakkua, toiselle TYKY-tunnin, eikä kaikkea voi edes laskea. Siitä tiulee loistava juttu! Pysy mukana, ehkä sillä on annettavaa myös sinulle! Iloa, pulppuavaa naurua, hikeä ja ideointia. Katsotaan eteenpäin. Yhdessä. Nyt pää ylöspäin ja katse pilviin :) 

Nyt on juuri se hetki, joka vähän kipristelee vatsassa ja kihelmöi varpaissa. Kuntosalivalmentajan lisenssikoe odottaa sähköpostissa. Ja se on välietappi opinnoissa, joiden tähtäimessä on se Personal Traineriksi valmistuminen. Ihan niinkuin omassa liikunnallisessa elämässäkin - kuntoilussa, kilpaurheilussa tai liikunnan käynnistämisessa - pitää olla kirkas tavoite, mutta ehdottomasti myös käsinkosketeltavia välitavoitteita. Kuntosalivalmentajan lisenssikoe on mulla nyt seuraava.

Antaa sen poltella siellä sähköpostissa vielä muutama päivä. Olen varannut sen tekemiselle tietyn hetken viikonlopusta ja siihen mennessä tenttikirjat pitää olla hallussa. Ne on pyörineet keittiön pöydällä - samoin kuin nuorisonkin koekirjat - monta viikkoa ja niihin pitää keskittyä aina, kun vain vähänkin aikaa liikenee. Aamupalalla, päiväkahvilla, ruoanlaitossa, illalla. Olo alkaa kuitenkin olla jo luottavainen. Näyttökoe on suoritettu ja ohjelmoinnit tehty. Nyt on tämä tässä vielä.

Ja loppukuusta on taas aika kurvailla Jyväskylään ja kuten me kutsumme; aloittaa PT-putken ensimmäinen lähiopetusviikonloppu. Sitä putkeahan se on sitten syksyyn saakka. Se innostaa ja motivoi montaa tekemistä. Tietää, että jokainen lähiopetusjakso antaa aina hurjasti tekemistä, mutta myös tietoa. Jokainen jakso syventää jotain jo oppimaansa. Vavistaa myös omia ajatuksia ja näkemyksiä. Odotukset on suuret.

Elämässä moni muukin asia luiskahtelee pikkuhiljaa eteenpäin. Juoksukoulut käynnistyvät pääsiäisen jälkeen. Oli ilo huomata, että niille oli selvästi tarvetta. Niin monta innokasta ilmoittautui mukaan. Ja osalle luvassa oli paikka vasta elokuun seuraavaan juoksukouluun. Erilaisia yhteistyötapaoja putkahtele esiin ja ne osaltaan luovat suuntaa syksyä varten tehtäville suunnitelmille.

Mutta eletään nautiskellen tämä kevät. Annetaan jumppakaudelle arvokas loppu ja vaihdetaan siten sisäliikuntaan lisäksi pihapuuhaa, hyötyliikuntaa ja lenkkejä. Vedetään keuhkot täyten happea ja imetään keväistä energiaa valosta ja orastavasta vihreydestä. Nauti hetkestä ja huomaa, miten onnellista aikaa elät juuri nyt!