FitFactory

Tästä lähtien en sano lähteväni lomalle. Minusta on paljon kuvaavampaa sanoa oikeasti, että lähden kuntoilemaan - minne sitten lähdenkin! Nyt oltiin pyöräilemässä Korfulla Kreikassa. Kyllä. Oli rantahiekkaa, aurinkoa, rantapyyhkeitä ja upeita auringonnousuja. Mutta se pyöräily oli se juttu, mikä sen loman siellä kruunasi. Se avasi koko saaren tutkittavaksi ja tutustuttavaksi. Köydyyden ja rikkauden. Mielettömän kauneuden ja toisaalta hoitamatta jättämisen. Uuden ja tyylikkään, ikivanhan ja historiallisesti arvokaan. Se on hyvin avaavaa. Saa polkea 35 asteen kuumuudessa karttojen ulottumattomissa ja muutamalla kreikan sanalla selviten. Ja se toimii. Välillä hullussa Etelä-Eurooppalaisessa liikennekulttuurissa hämmästellen, mutta ihmetellen myös sitä, että vaikka kurvaan täältä eteen, se takana tullut väisti! Paljon torvensoittoa ja myös kohteliaita eleitä. Eteen kiilannut skootterikuljettaja kääntyi ja pyysi eleellä anteeksi - ei siinä kiivastusta kauaa pystynyt tälläkään temperametilla pitämään :)

Vaikka pyöräillessä näkee paljon, myös itse pyöräily vaatii hurjaa tarkkaavaisuutta ja aina ei huikeista maisemista pääse ohitse kuin pysähtyen ja kuvaten ne. Häkellyttäviä korkeuseroja, uskomattomia merimaisemia, luksusautoja ja jahteja, pikkuruisia tavernoja kaukana suurista turistiteistä. Historia tekee myös aina vaikutuksen. Pakottautuu miettimään, miten meillä kotipuolessa elettiin tuohon aikaan tai miten ikiaikaisessa linnoituksessa osattiin järjestää sadeveden kerääminen niin nerokkaasti. Ihastelemista riitti - keirarinna Sissin palatsi oli jotain hyvin kaunista, kapeat venetsialaisaikaiset kadut olivat kodikkaita... Mutta myös köyhyys pysäytti. Hyvin vaatimattomat ja hoitamattomat asumukset, osa aaltopellistä kootut, osa luhistumaisillaan olevat kivirakennukset. Maailman tilanne siellä näkyi. Silti hotellissa työntekijät aloittivat päivänsä aamukahdeksalta tai yhdeksältä ja hymyillen palvelivat yli iltakymmenneen. Ruoka oli hyvää ja siitä oli ilo nauttia, kun se tarjoiltiin ilolla. Huoneet olivat puhtaita ja mihin tahansa vessaan menitkin, kiiltelivät kaakelit ja tuoksu oli puhdas.

Erot hulppeisiin palatseihin ja hyperluksusjahteihin oli hyvin konkreettinen ja ajattelutti. Maksoi mielellään juomisistaan ja syömisistään. Nautti vesijuoksusta merivedessä, loikoilusta ja lorvailusta. Tällä kerättiin voimat taas talven varalle - ja silmät sulkemalla voi helposti palauttaa sen lämpimän tuulen tuoksun ja ympäröivän kielten vyyhdin...

Kesässä on ollut muutakin kuin sana "loma". Se on ollut lämmittävää aurinkoa, leppeitä iltoja, lapsia, liikkumista. Ihanaa ja taas erilaista. Kesä tuo liikkumiseen omat ulottuvuudet. Henkilökohtaisesti se tuo aikaa kokea ja tehdä jotain, mihin syys-talvi-kevät -sensongissa ei riitä aika. Pitkiä pyörälenkkejä, vesijuoksua järvivesissä, salitreenejä sateella ja myös kotitreeniä jytäjytkeen soidessa. Lempeämpi ote koko liikkumiseen. Lomaa liikkumisesta ei kuitenkaan - vaan liikkumista rennommalla otteella.

Syksyllä käynnistyy uusia juttuja, joita on tullut kesän aikana testattua. Pääset (jos vaan haluat) testaamaan, millaisella tavalla treenaat nopeasti ja tehokkaasti - kyllä, lyhytkin treeni tulee joskus tarpeseen ja sillä voi tavoitella monia asioita. Se myös sopii monenlaiselle liikkujatyypille. Palataan siihen jatkossa. Nyt pohdituttaa se, mitä se tarkoittaa, kun keltaiset lehdet alkoivat heinäkuussa putoilla...

Koululaiset, päiväryhmi, viikkorytmi... aah, ne kaikki palautuu taas. Saa taas solahtaa tuttuun tai nyt muovautuvaan rutiinien turvalliseen arkeen, jota rytmittää syöminen. Kyllä, syöminen. Sen ympärille kootaan perheen palapeli, jota sitten pelataan viikko toisensa jälkeen syyslomaan saakka. Sitten hölläillään ja palataan taas ruotuun jouluun saakka. Turvallista ja helppoa. Siihen meilläkin solahdetaan pian. Ja nyt halusitte perhe tai ette, kiristetään taas astetta terveellisempään syömiseen. Se tarkoittaa kylläkin tuoreita hedelmiä (ja marjoja) sekä porkkanoita - ei sen kummempaa. Mutta enemmän. Ja joka paikassa. Kastikkeessa, keitossa, salaatissa, smootihiessa. Ja vähemmän valkoisia jauhoja ja sokeria. Tottumiskysymys.

Ja sitten alkaa se minun oma rytmitys. Se ilmestyy näillekin sivuille lokerikkona, mistä näkyy, missä ollaan milloinkin ja mitä tehdään. Haluan kertoa näillä sivuilla, mitä minä pyöritän. Mitä minun mukanani voi tehdä. Ja sanon, kuten ennenkin; olen aina avoin uudelle! Nykäise hihasta, että kun täällä tarvittaisiin sitä tai tätä. Mutta ennen SUURIA muutoksia, otetaan vastaan uimahalli, joka aukeaa ihan pian. Ostetaan porukalla sinne lippuja ja tutustutaan, mitä sinne on suunniteltu. Treentaan uinnin tekniikkaa ja harjoitellaan vesijuoksua. Yksin tai porukalla. Mietitään vasta sitten, tarvitaanko vielä jotain! Ihanaa loppukesää, kesän loppua:)

On siitä jo muutama kesä, kun löysin sen. Pyöräilyn. Juoksemisen syvimmän olemuksen oivaltamiseen on kulunut liikaa aikaa, vaikka sitäkin on tehtävä, kun muuta vaihtoehtoa ei ole! Nauratin mökkinaapureita viime viikolla tekemällä mäkivetoja sopivaan ylämäkeen. Uudelleen ja uudelleen. Lapseni tuli pyörällä kysymään: Äiti, mitä ihmettä sä oikein teet? Harjoittelin juoksemista takareisien ja pakaroiden lihaksilla...

Mutta se pyöräily. Se rullaava liike, kilometri toisensa perään, tunti toisen jälkeen. Maisemat vaihtuu, korvissa viuhuu. Joskus kuulee jotain ääniä luonnossa. Ja autoihin pitää varautua. Mutta se jaksamisesta tuleva vahvuuden tunto. Se on syvä. Ja liikkeen toistuminen saa välillä ajatukset järjestämään ja lokeroimaan asioita päässään. Tai sitten tien pinta tai liikenne vaatii sen verran huomiota, että ei oikeastaan voi ajatella mitään. Sekin sopii. Ja tyhjentää mielen - kuin paras joogaharjoitus konsanaan. Ja ellet ole kokenut sitä huumaa, yritä. Tavoittele sitä. Ja nauti. Minä teen niin jokainen kerta. Tsemppaan älyttömät mäet, kun tiedän, että niitä seuraa lasku. Ja taas rullaa.

Moni on löytänyt pyöräilyn just tänä kesänä ja minusta näytti, että aika moni oli päivitellyt kesän mittaan profiileihinsa pyörälenkkejä. Se onnistuu peruspyörälläkin, mutta muutama hyvä varuste maksaa itsensä kasvavana innostuksena nopeasti takaisin. Maantiepyörää mulla ei ihan ole, vaikkei se ihan peruspyöräkään ole. Ja kypärän pitää istua päähän. Ja se pitää laittaa päähän. Joka kesä oon investoinut tähän harrastukseen jotain. Tänä kesänä se oli kengät ja polkimet. Ikinä en olisi selvinnyt näistä tänä kesänä vastaan tulleista ylämäistä ilman niitä. Tai yllättävästä polvien sattumisesta, ellei olisi ollut mahdollista rullata. Pyörittää. Keskittyä vain siihen. 

Että mä tykkään siitä. Säkin ehkä!