FitFactory

Joillakin lajeilla on hurja leima. Potkunyrkkeily, taistelulajit ja sisäpyöräily ovat ehkä sellaisia. Pelottavia, vain huippukuntoisille - luulisi. Mutta ei lainkaan aina. Minulla on ollut ilo tuoda sisäpyöräily - tai spinning tai miksi sitä halutaankaan sanoa - Alajärvelle. Ensimmäiset pyörät, ensimmäinen pieni sali. Joskus tuntuu, että myös sisäpyöräilyn maineen muokkaaminen on tullut siinä samalla. Uskotko, jos sanon, että sisäpyöräily voi sopia myös sinulle?

On hurjia tunteja. On uskomattomia koreografioita pyörän päällä. On extremeä. Mutta on myös helpot tunnit. Helpon tunnin löydät meiltä. Ja se on helppo! Toki senkin voi ajaa haastavammin, mutta sen voi ajaa läpi fiiliksellä helppo, kevyt, sopivasti rasittava - niin se on tarkoitettu! Aloittelijan ensimmäinen tunti, sydän- ja verenkiertoelimistöä kehittävä tunti, peruskestävyyttä kehittävä tunti, tehokuntoilijan palauttava tunti. Se sopii moneen tarkoitukseen. Ja aamuun se sopii myös erityisen hyvin.

Viikonlopun koulutuksessa oppi taas monta hyvää asiaa. Oppi erilaisia tapoja ohjata, uusia tapoja ilmaista joku asia, oppi tekniikkaa ja oppi ohjaamista. Ehkä myös vielä enenemässä määrin oman persoonansa peliin heittämistä. Koulutukseen liittyvän oma tunnin videoinnin ja arvostelun, toisten videointien arvostelun sekä verkkotentin ja oman ohjausnäytön kautta sai taas monia ajatuksia kehittää meillä ajetavia tunteja. Ja myös muistuttaa sen helpon tunnin luonteesta. Tuntuuko sinusta sisäpyöräily rankalta lajilta? 

Tule kokeilemaan! Kerro, että olet ensimmäistä kertaa mukana ja ohjaajana osaan auttaa sinut mahdollisimman pehmeästi lajin pariin. Osaan toivottavasti ennakoiden kertoa tunnin sisällön niin, että osaat jakaa omat voimat sopivasti, uskallat lisätä vastusta riittävästi ja nautit vahvasta muusiikista, joka tsemppaa eteenpäin. Minun tehtäväni on antaa sinulle elämyksellinen sisäpyöräilykokemus, joka toivottavasti innostaa tulemaan tunnille uudelleen!

Ja sinulle, joka olet jo harrastanut lajia on tarjolla haastavampi tunti - myöhemmin tulee vielä se haastavin vaihtoehtokin viikkolukujärjestykseen! Edelleen toivon, että minulla on ohjaajana vielä jotain uutta ja energisoivampaa annettavaa myös sinulle. Tule mukaan treeniin, joka on taatusti tehokas ja jonka jälkeen voi todellakin sanoa tehneensä treenin - toki vastuksen säätö on sinun vastuullasi ja jos haluat säätää vastusta maltillisesti, sekin onnistuu ja jos taas haluat testata rajojasi, sekin onnistuu! Tunnin tehosta jokainen voi ottaa irti juuri sen, minkä itse haluaa. Kokeile vaikka!

Sisäpyöräily kehittää monia loistavia ominaisuuksia sydän- ja verenkiertoelimistöä vahvistaen. Nämä eivät siellä perustunnilla nyt oikeasti tule päälimmäisinä ajatuksina mieleen. Jokaisella on se oma treeni. Se oman kunnon kehittäminen, se hienon fiiliksen etsiminen sen treenin jälkeen tai siinä pyöräillessä. Niitä kyllä saa. Mutta nyt löysin konkreettisen tunteen siitä, että sisäpyöräilystä oli todellakin ollut hyötyä.

Samos on pieni Kreikan saari aivan Turkin vieressä. Se on rannikkoa lukuunottamatta yhtä vuorta ja laaksoa. Sinne me lähdettiin pyöräilemään. Pyörät oli varattu pieneen hotelliin parin kilometrin päähän Pythagorionin kylästä. Siellä ne odottivat - melkein kuin Kaunotar ja Kulkuri. Ihan tavalliset pyörät.

Joka aamu herättiin pienenen pienessä hotellihuoneessa, syötiin aamupalaksi kreikkalaista jogurttia, johon sekoitettiin kaurahiutaleita (huoneen sähköpistorasioita oli vain yksi, joten toinen tarvittiin vedenkeittimellä keitettävää kahvivettä varten ja toinen puhelinten lataamiseen, joten oli helpoin olla keittämättä varsinaista puuroa) purkkihedelmiä ja tuoreita nektariineja tai persikoita parvekkeella kahvin kanssa. Siitä noin neljänkymmenen asteen lämmössä tämä hullu suomalaispariskunta lähti sutaamaan ylös. Ja ylös rannasta oli aina lähdettävä, jos jonnekin mieli. Ja nousua riitti. Toki laskuakin. Mutta ensin noustiin.

Jos kartassa tai opastaulussa luki välimatkaksi 14 km se ei tarkoittanut kivaa pikkuretkeä vaan todellakin 10 kilometrin nousua ja sen jälkeen 4 laskua. Ja sama toisinpäin, jos tuli samaa reittiä takaisin. Tässä se löytyi se hyöty niistä sisäpyöräilytunneista. Muistui mieleen vastuksen lisääminen, toinen ja vielä kolmaskin. Muisti hyvin sen 30 sekunnin seisten poljettavan osuuden ja täällä siihen saattoi liittyä myös työnnettävä osuus. Myös juomatauko sopivan puun varjossa. 

Ensimmäinen Vathin tai Samoksen pääkaupunkiin tehty retki oli ehkä eniten extremeä, koska silloin ei vielä tiennyt, mitä pyöräily saarella oli. Mutta siitä oppi kyllä. Ei ollut kiirettä paahtaa siinä kuumuudessa heti voimareservejä tyhjäksi vaan sai säästellä. Perillä kylissä vuorilla tai laaksoissa oli aikaa käydä syömässä lounasta tai pysähtyä jäätelölle. Ja ihailla satumaisia maisemia. Tai kirkkoja, luostareita, pässilaumoja, vanhanaikaisia ajoneuvoja, mitä vain. Ihailtavaa riitti. Saarella oli myös tuulimyllyjä. Välillä tuulimyllyt olivat edessä, välillä takana ja päästäkseen takaisin majapaikkaan, ne piti kiertää ja yläkautta. 

Naapurikylät tulivat pian tutuiksi ja vaikeat nimet alkoivat painua muistiin. Edelleen kaikki, mitä matkalla näki avarsi. Ymmärsi paremmin, miksi elämä siellä ei ollut helppoa tai halpaa. Osasi seurata kotimaan uutisia syyrialaispakolaisista, kun oli niitä siellä nähnyt. Osasi ehkä ymmärtää paremmin arjen kulkua siellä, arvostaa ja ymmärtää enemmän.

Kun viikko oli pyöräilty vuorilla - yksi päivä pyöräiltiin vain rannalle ja illalla satamaan syömään - oli aika paljon saaresta koettu. Ei auton ikkunasta ihaillen, vaan siinä kaikki aistit aidosti aistien. Tuoksut, lämpö, ihmiset, kohteliaisuus, hiki, vanhat rakennusten rippeet, viljelysmaan kuivuus, veden suolaisuus... Seitsemän päivää kokemusta. Ja siinä hyvin oleellisessa osassa pyöräily ja sisäpyöräilytunneista opittu tekniikka ja ehkä se kunto. Aurinkoa on nyt varastoitu talvea varten ja arki voi taas jatkua. Mieli on lomansa saanut ja kiitollinen mieli kiittää :)