FitFactory

Lupasin kevättalvella julkaista erilaisia asiakastarinoita. Tarinoita, joiden takaa löytyy uskomattomia motivointitarinoita liikkumisen taustalla. Osa meistä liikkuu voidakseen hyvin, kyllä, mutta osan meistä on välttämätöntä liikkua voidakseen liikkua. 

Lue seuraava tarina asiakkaasta, jolla on MS-tauti ja miten sen on saanut pidettyä liikunnalla hallinnassa! Minusta tarinan viimeinen kappale sanoo paljon: "Jaikaisen pitäisi tykätä omasta kehostaan niin paljon, että pitäisi siitä hyvää huolta!" Niin minustakin :) Toivotaan, että niitä päiviä, jolloin voit sanoa "Tänään voin hyvin" tulee paljon! 

Minun tarinani 

"Mulla oli monien vuosien ajan jalkojen kanssa ongelmia; polvia särki, jalat olivat kuin "makaronia", eivät toisinaan ottaneen alle. Niin monia kertoja, kun aamulla nousin sängystä, rojahdinkin lattialle...

Siitä on nyt tasan 10 vuotta, kun oireille löydettiin syy. Diagnoosi oli MS-tauti. Silloin huokasin helpotuksesta. Tästä alkoi mun elämä uudestaa, suunta ylöspäin. 

Tiesin, jotta jos en tee itselleni jotain, oon hyvinkin äkkiä pyörätuolissa. Sohvaperuna - niinkuin aikaisemmin olin ollut. Aloitin kuntoilun hyvin varoavsti. Pienten lasten äitinä oli aika helppoa aloittaa liikkumaan. Mentiin lasten ehdoilla ja vauhdilla. Ja lasten kasvaessa, vauhti kiihtyi. 

Kun Tuija 3 vuotta sitten avasi FitFactoryn, päätin mennä kokeilemaan sisäpyöräilyä - ja koukkuun jäin! Aluksi jalat tuli kipeiksi, mutta äkkiä siihen tottui. Ja mikä parasta, polvisärky oli hävinnyt. Miten mahtavaa on lähteä SPINNI-tunnille työpäivän jälkeen; jättää "aivot narikkaan", kuunnella musiikkia ja polkea Tuija ohjeiden mukaan! Ja kun mieli tekisi jäädä sohvalle löhöämään, niin ei voi, koska aika on varattu, eikä sitä voi perua sen takia, ettei jaksa tai viitsi lähteä. Ja niin tuun taas SPINNI-tunnilta hikisenä ja onnellisena. Minä tein sen - pyörätuoli on poljettu kauemmas! 

Ihminen on liikkuva olento. Minä tuun kankeaksi ja kipeäksi, jos en liiku. Sen takia spinnin lisäksi käyn kuntosalilla, lenkkeilen, jumppaa, joogaan ynnä muuta sellaista. Oon todennut, että mitä enemmän liikun, sitä vähemmän syön särkylääkkeitä. 

Kaikkien tulisi tykätä niin paljon omasta kehosta, että pitäisi siitä hyvää huolta. Liikuntalajeja on niin paljon, että varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa!

Tämä on minun tarinani. Tänään voin hyvin."

Rakastan kirjoittamista. Rakastan liikkumista. Lukemista. Käsitöitä. Yksinoloa. Perhepuuhaa. Luontoa. Itsensä haastamista. Ja voi niin monia asioita, joista osa on muuttunut intohimoksi, unelmasta ammatiksi tai vaikka lomamatkaksi. 

Nyt on kuitenkin kirjoittamisen vuoro. Haluaisin kirjoittaa vaihto-oppilasperheen host-äidin tuntemuksia blogissa. Haluaisin kirjoittaa liikkumisesta, ravinnosta, hyvästä olosta ja niiden miksaamisesta. Joskus tekisi hyvää avautua perheenäidin arjesta, aikatauluttamisen ahdistuksesta, suuttumuksesta tai ihan vain luvattoman hyvästä olosta. Nyt pidättäydyn unelma-ammattiini liittyvässä aiheessa :)

Lomalle on vaikea uskaltaa lähteä. Suunnittelemista, pyykkiä, listoja, pakkaamista, hätäisiä viimeisen illan unohdusten paikkauksia, tuurausta, vastuun jakamista, suunnittelua. Mutta, kun sen tekee, kaikki on sen vaivan arvoista. Lomalla minusta tulee aina uusi ihminen, ehkä.

Mieli on hassu juttu. Lomalla moodi on toinen. Ei ole oikeasti väliä, onko kello kaksi vai neljä tai herääkö aamulla seitsemältä vai yhdeksältä.  Ei tarvitse suunnitella, aikatauluttaa eikä huolehtia ihan arjen kanssa samalla tasolla. Ehkä lukisinko vielä vai söisinkö omenan...

Ja treenaaminenkin on erilaista. Ei ole jalkapäivää tai aerobisen lenkin aamua. Paitsi, jos siltä tuntuu. Liikuin viikon lomalla ihan samoja määriä kuin kesäisessä arjessakin. Nyt aamulenkit sujuivat - eivät ole sujuneet ainakaan 10 vuoteen. Nyt oli lämmintä. Lihaksia ei tarvinnut lämmitellä, vaan tuntui, että juoksuun sai hypätä saman tien. Ja jaksoi juosta. Tuuli piti viileänä ja puhalsi hiet kasvoilta, aurinko lämmitti ja parasta kai kaikessa olivat kuitenkin ne aallot. Ja ne kanssajuoksijat.

Pyörälenkkejä tehtiin oikeasti vain yksi oikea treeni. Mutta siitäkään ei tullut stressiä. Pyöräiltiin siis myös kivasti ja leppoisasti. Vuoritreeni oli sitten erikseen - se oli ja tuntui oikealta treeniltä. Ja taas tuli se fiilis, että tätä varten sitä on talvi taas spinning-tunneilla poljettu, sillä sitä se oli; loputunta pitkää, hivuttavaa, välillä jyrkkenevää ja välillä vähän anteeksiantavampaa nousua. Ja kymmenen minuutin lasku. Hienoa.

Porrastreeniä, rantavedessä kävelyä, kävelyä kaupungilla, askelia kertyi. Tahattomasti ja tahallisesti. Mutta tuli myös maattua, levättyä, luettua ja torkahdeltua. Uinti joessa, meressä tai altaassa - sitäkin kertyi. Ja hyvää ruokaa. Aamupalasta illalliseen ja sille välille. Mehukkaita hedelmiä, uskomattoman makeita meloneja, tomaatteja ja yksinkertaisen makuista ruokaa. Perusmakuja paljolti. Terveellistä ja täyttävää. Ja aivan mielettömän isoja vesimelojeja - niitä syötiin, ainakin pari!

Nyt pää ja mieli on valmis aktiivisen syksyn starttia varten - joka on muuten huomennna! Akkuja on ladattu myös loman jälkeen Pyhävuoren kivisillä poluilla ja puolukoita syöden. Nyt minusta tuntuu, että minä olen valmis. Avoin, iloinen ja vastaanottava uutta kautta varten. Tästä on ihan loistavaa käydä huomiseen!