Kysyn usein ihmisiltä kevyesti, mitä kuuluu. Siihen voi vastata yhtä kevyesti, että “ihan hyvää” tai siihen voi vastatakin jotakin muuta. Ja moni on vastannut jotakin muuta. 

Mitä kuuluu?

Ystävä menehtyi, tuli vakavia terveysongelmia, pitkä parisuhde päättyi, yrittäjän elämässä vaikeita aikoja, taloudellisia ongelmia, yksinäisyyttä… Joskus siis vastaus saattaa pysäyttää kysyjän. Hymy hiipuu ja on syytä istahtaa alas ja pysähtyä kuuntelemaan lisää. Joskus jutellaan pitkään, joskus pelkkä vankka halaus on paikallaan. Kaikkiin ei ole sanoja. Oikeita sanoja - ei varmasti vääriäkään. Joskus on vain helpompi koskettaa, osoittaa, että myötäelää haastavassa tilanteessa.

Kysy, kuuntele ja tunne myötätuntoa

Milloin kysyit viimeksi, mitä kuuluu? Kokeile. Saatat yllättyä siitä, että joku voi avautua juuri sinulle. Kysymys saattaa tulla täydelliseen hetkeen ja puhumiselle tarve. Se saattaa keventää. Edes vähän on hyvä. Tai tilaisuus puhumiselle saattaa olla väärä, mutta me kaikki tarvitsemme empaattisuutta. Sitä, että jotain oikeasti kiinnostaa.

Empatia, myötäeläminen auttaa!

Kiire on muodikasta (oikeasti ei ole!). Kiireessä ei ehdi pysähtyä, ei kuunnella. Toisilla on tapana puhua vain itsestään, toista kuuntelematta. Mutta empaattisuus lämmittää. Se pieni myötäelämisen hetki tuntuu lämpimältä kosketukselta. Tärkeältä. Siitä jää aina hyvä mieli. Ja mitä ihmettä muuta sitä edes tarvitaan, kuin jakaa välillä sitä hyvää mieltä! Kysy siis tänään sopivassa hetkessä joltain läheiseltä tai vähemmän läheiseltä, mitä hänelle kuuluu. Ja kuuntele. Osoita empatiaa.

Joku kysyy minultakin. Välillä on aika avautua ja välillä taas naurahtaa ja jatkaa... Mutta kysyminenkin tuntuu hyvältä.