N.Y.T liikkeelle!

Koronakilot

Meillä on ollut 1,5 vuotta hyvä selitys sille, että salille tai jumppaan ei ole lähdetty. Kaverille on selitetty, että käyn nyt enemmän lenkillä ja pyöräilemässä, teen pihahommia tai jumppailen nyt vaan kotona. Moni on näin tehnytkin, mutta pelottavan moni ei!

Korona-aikana on ehditty jo tehdä monia tutkimuksia liikkumiseen liittyen. Silmäilin yhtä, joka aika karusti osoitti, miten paljon suomalaisten paino oli noussut koronan aikana. Jos me olemme jo ennestään ylipainoinen kansa, ei muutos näytä ollenkaan hyvältä!

Liiku ja kokeile lajeja, joista arvelet tykkääväsi!

Millä minä liikunta-alan ihmisenä osaisin innostaa tai motivoida tai pehmeällä tai kovalla tavalla kannustaa liikkeelle. Enkä nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi tänne meidän salille tulla. En, vaan sitä, että löytäisitte oman mieluisan tavan liikkua.

Ja nyt ei puhuta tehokkuudesta. Ei tarvita sitä tuntia, mikä on se tehokkain (ja tässä tapauksessa varmasti tarkoitetaan sitä, jolla kuluu eniten kaloreita), vaan sitä, mistä sinä saat hyvää mieltä. Ja miksi sitä hyvää mieltä? Siksi, että todistetusti ja tutkitusti ihmisen tulee tehtyä asioita, joista se pitää. Voi käydä 3 viikkoa juoksemassa joka päivä, vaikka se olisi kuinka epämiellyttävää tahansa, pelkkä ajatus puntarin pienenevistä numeroista silmissä siintäen. Mutta. Yleensä se päättyy huonosti. Siis sikäli huonosti, että juokseminen loppuu. Ja kyllä, joillakin se jatkuu. Löytyy ehkä se nuoruuden liikuntaharrastuksen into uudelleen tai muuten syttyy juoksemisesta. Mutta aika usein rasitusvamma, sairastuminen, flunssa, kipeytyminen tai mielenkiinnon lopahtaminen päättää vauhdikkaasti alkaneen harrastuksen.

Ja se, miksi sanotaan, että liiku, harrasta jotain, mistä pidät toimii paremmin. Jos pidät pyöräilystä ja aloitat vaikka työmatkaliikkumisen pyöräillen, todennäköisesti jatkat sitä, vaikka joku vähän vastustaisikin. Vaikka sataisi tai tulisi kiire, valitset kuitenkin helpommin sen pyörän, jos se on muuten mukavaa ja siitä tulee hyvä olo. 

Joku liikkuu mielellään hyvässä seurassa. Lenkkikaverin voi houkutella kokeilemaan vaikka ryhmäliikuntatuntia tai salitreeniä. Joskus joku uusi laji voi löytyä myös niin. Mutta kokeile. Anna itsellesi mahdollisuus. Muistele lapsuutta ja oliko siellä joku laji, josta pidit. Voisiko sitä kokeilla vielä aikuisena? Joku pelasi jääkiekkoa lapsena kylän poikien kanssa. Ja nyt aikuisena löysi takaisin jäille! Mahtavaa.   

Liiku itsesi takia, oman hyvän olon vuoksi

Ja miksi se liikkuminen on niin tärkeää? Voisin luetella paljon terveyteen liittyviä seikkoja, joihin merkittävästi liikkuminen vaikuttaa positiivisesti. Mutta poimitaan jotain muuta, jotain helpommin havaittavaa.

Uskotko, että liikkuminen lisää vireyttä? Siis energiaa iltaisin. Tai, että liikkumalla voi vähentää stressiä? Parantaa yöunen laatua, löytää uusia ystäviä, vaikuttaa mieleen… Listaa voi jatkaa. Mutta tässä muutama. Kukaan ei oikeasti voi haluta olla työpäivän jälkeen niin väsynyt, ettei jaksa muuta kuin valua ruuan jälkeen illaksi sohvalle. Vai voiko? Jos voi, niin käypä kävelyllä. Hengittele happea, ihastele syksyn alkavaa väriloistoa, vesipisaroita, alhaalta paistavaa aurinkoa… Luulisin, että vartti jo tekee hyvää. Maailma näyttää positiivisemmalta ja sinä energisemmältä. 

Ja missään ei määrätä, että jotain pitää tehdä tunti tai, että 10 kilometriä vähempää ei lasketa. Aloita vaikka siitä, että viet lenkkarit eteiseen. Ja seuraavana päivänä vie roskapussi. Ja jos sitten on sen 10-15 minuutin kävelyn vuoro, niin anna mennä.

Joko liikkumaan uskaltaa lähteä?

Osa meistä on kuitenkin liikkunut korona-aikana. Ehkä vähemmän tai eri tavalla ja varovasti. Pysytellyt turvavälien etäisyydellä ja vältellyt väkijoukkoja. Mutta nyt kun, rokotukset ovat edenneet, olisi ehkä jo hyvä miettiä omien rajoitusten hölläämistä ja kokeilla, miltä se tuntuu liikkua, hikoilla ja pistää lihakset ponnistelemaan. Aika moni kokee myös toisten, ystäviksi muodostuneiden kanssaliikkujien kohtaamisen tärkeänä. Sosiaalinen tyhjiö on joillakin kasvanut suureksi, joten yhdessä liikkuminen ja kohtaaminen onkin niin mukavaa. Tätä voi pohtia.

“Vanhuus tehdään tänään”

Ja sitten se, mistä ajatuksesta tämä kirjoitus lähti. Liikunta-alalla moniipuolisesti toimiva kahvakuulaurheilijana tunnetuksi tullut Kukka Laakso julkaisi some-postauksessa tekstin: “Itseäni on viime päivinä puhutellut ja mietityttänyt se ajatus, että vanhuus tehdään tänään.” Ajatteleppa sitä! Siis jos nyt on jollain tavalla päässyt kunto tai olotila repsahtamaan, mietippä miltä se tuntuu 20 vuoden päästä? Ellei jotain ole asialle tehnyt, parantuuko tilanne jollain ihmeellä? Tai jos nyt on kremppoja siellä ja täällä, miltä ne tuntuvat 20 vuoden päästä? Vanhuus tehdään tänään!